Jospa seurakunta olisi palava12.8.2015

Jokaisen uskovan olisi hyvä aina välillä tehdä itselleen väliaikatarkastus kysymällä itseltään: ”Olenko minä palava?”, ”Tahdonko tuoda elämälläni kunniaa Jumalalle?” ja ”Olenko valmis menettämään maineeni tai uhraamaan henkeni Jeesuksen tähden?”.

Nyt saatat ajatella: tämä kuulostaa aivan liian radikaalilta ja hullulta minulle. Kuningas Daavidilla oli kolme uskollista soturia (Ks. 1 Aik. 11:15-19). Heillä oli sydämessään palava halu toteuttaa kaikki kuninkaan toiveet. He olivat valinneet elää palvellen kuningasta parhaalla mahdollisella tavalla. He eivät välittäneet hinnasta.

Kerran kuningas sanoi: ”Jospa joku toisi minulle juotavaksi vettä kaivosta, joka on Beetlehemin portilla (jae 17)!” Toisin kuin muut 27 soturia, nämä kolme soturia olivat valmistaneet sydämeensä tilaa kuulla kuninkaan toiveet. Daavidin ei tarvinnut kuin vihjaista halustaan ja soturit lähtivät matkaan. Hän olisi voinut käskeä sotureita tuomaan vettä, mutta ei halunnut, sillä veden hakeminen edellytti henkensä uhraamista. Vesi piti nimittäin hakea filistealaisten leirin takaa. Kun kolme soturia toivat Daavidille vettä kaivosta, hän ei halunnut juoda sitä, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle. Nyt hän tiesi, että nämä soturit olivat hänelle uskollisia kuolemaan asti.

Jeesus haluaisi tällaisen seurakunnan. Hän haluaisi palavia uskovia, joiden elämän päämääränä on tuoda kunniaa Jumalalle. Hän haluaisi valtakuntaansa todellisia sotureita, jotka ovat valmiita toteuttamaan kaikki hänen toiveensa rakkauden ja uskollisuuden tähden. Hän haluaisi seurakunnan, joka laittaisi hänen halunsa ykköspaikalle.

Kenenkään ei ole pakko olla palava, mutta vain palavat uskovat voivat todella olla Jumalan kanssa samalla aaltopituudella ja kuulla hänen sydämensä syvimmät toiveet. Vain palavat uskovat voivat tuoda suurta kunniaa Jumalalle, sillä he kykenevät toteuttamaan Jumalan tahdon kaikessa. Vain palavat uskovat haluavat palvella Jumalaa koko sydämestään ja tehdä hullujakin tekoja hyötymättä niistä itse.

Tämä on jokaisen uskovan oma valinta. Humanistinen ajattelumalli sanoo: ”Jos minä en itse hyödy tästä, en tee mitään.” Jumalan valtakunnan soturiajattelumalli sanoo: ”Teen sen Jumalan ja hänen valtakuntansa tähden, vaikka en saisi itse yhtään mitään ja joutuisin uhraamaan itseni”. Kumman ajattelumallin sinä valitset?

Toimittanut Maria Luukkonen