Minustako apostoli?31.5.2015

Monesti ajattelemme olevamme täysin eri sarjaa Raamatun sankareiden kanssa. Painiskelemme arkipäivän haasteiden keskellä selviytyäksemme aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kun joku alkaa puhua meille apostolisessa hengessä elämisestä tässä ajassa, saatamme torjua ajatuksen ajatellen, että tämä ei ole mahdollista minulle.

Raamatussa on paljon rohkaisevia esimerkkejä uskon sankareista, jotka eivät aluksi olleet täynnä uskoa – sankareista puhumattakaan. Jumalan valtakunnassa kaikki alkaa pienestä, mutta voi päättyä johonkin suureen ja mahtavaan, jos uskallamme hypätä virtaan mukaan. Kaikilla uskovilla, jotka haluavat elää apostolisessa hengessä, on sama taistelu uskon ja epäuskon välillä. Tämä taistelu oli Pietarillakin.

Pietari oli juuri todistanut valtavaa ihmettä. (Ks Matt.14:13-33) Jeesus siunasi pienen pojan eväät. Viidestä leivästä ja kahdesta kalasta riitti ruokaa tuhansille ihmisille. Olisi ajatellut Pietarin ja muiden opetuslasten olevan täynnä uskoa tämän jälkeen. Sitten Jeesus käski opetuslapsia menemään edeltä toiselle rannalle. Matkalla nousi kova myrsky ja opetuslapset olivat hädissään. He olivat jo unohtaneet, mitä Jeesus oli juuri tehnyt. Eivätkä he ymmärtäneet, että käskiessään heitä menemään toiselle rannalle Jeesus varmasti huolehtisi, että he pääsevät sinne.

Hetken kuluttua Jeesus käveli heitä vastaan veden päällä. Ensimmäinen opetuslasten mieleen juolahtanut ajatus oli: ”Se on aave” ja he olivat peloissaan. Näin voi käydä meillekin. Kun Jeesus ilmestyy uudella tavalla, me säikähdämme ja lähdemme karkuun. Jeesus kuitenkin ilmaisi itsensä heti ja rauhoitteli opetuslapsia.

Nyt Pietari muisti leipäihmeen ja päätti ottaa uskonaskeleen. Hän sanoi: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla vettä pitkin.” Jokainen ihme vaatii jonkin uskonaskeleen. Niin Pietari lähti kulkemaan veden päällä Jeesusta kohti. Niin kauan kun hänen silmänsä olivat kiinnittyneinä Jeesukseen, hän pysyi pinnalla. Kun hän alkoi katsoa kovaa tuulta ja aaltoja, hän alkoi vajota.

Meidänkin elämässä on ympärillä tuulta ja aaltoja. Ne kuvaavat ympärillämme tapahtuvia asioita. Niitä ei voi poistaa. Vihollinen on erityisen hyvä kääntämään huomiomme olosuhteisiimme tai siihen, mitä toiset meistä sanovat. Hän yrittää uskotella meille, ettei meistä ole mihinkään – ei ainakaan apostolisessa uskossa vaeltamiseen.

Pinnalla pysymiseen on yksinkertainen resepti. Meidän tulee pitää katse tiukasti Jeesuksessa. Niin Pietarilla kuin meilläkin on tässä koetus. Katseemme lipsahtaa helposti lähestyviin aaltoihin. Apostolisessa uskossa ei onneksi ole kyse täydellisestä uskosta vaan rohkeudesta lähteä liikkeelle heikonkin uskon kanssa. Uskolle on annettava mahdollisuus kasvaa matkalla toiselle rannalle. Jeesus pelasti Pietarin aalloista ja on valmis pelastamaan meidätkin, kun huudamme apua. Tällaiset kokemukset vahvistavat uskoamme.

Jeesus muuttui Pietarille eläväksi ja todelliseksi tämän kokemuksen myötä. Sama voi tapahtua meillekin. Pohjimmiltaan voima vaeltaa apostolisessa hengessätulee läheisestä ja luottamuksellisesta suhteesta Jumalaan. Meidän täytyy varmistua koetuksissa, että Jumala on meidän kanssamme. Sitten voimme jättää kaiken – jopa henkemmekin hänen käsiinsä ja kulkea kohti suuria edeltä valmistettuja tekoja.

Toimittanut Maria Luukkonen