Jospa seurakunta olisi palava12.8.2015

Jokaisen uskovan olisi hyvä aina välillä tehdä itselleen väliaikatarkastus kysymällä itseltään: ”Olenko minä palava?”, ”Tahdonko tuoda elämälläni kunniaa Jumalalle?” ja ”Olenko valmis menettämään maineeni tai uhraamaan henkeni Jeesuksen tähden?”.

Nyt saatat ajatella: tämä kuulostaa aivan liian radikaalilta ja hullulta minulle. Kuningas Daavidilla oli kolme uskollista soturia (Ks. 1 Aik. 11:15-19). Heillä oli sydämessään palava halu toteuttaa kaikki kuninkaan toiveet. He olivat valinneet elää palvellen kuningasta parhaalla mahdollisella tavalla. He eivät välittäneet hinnasta.

Kerran kuningas sanoi: ”Jospa joku toisi minulle juotavaksi vettä kaivosta, joka on Beetlehemin portilla (jae 17)!” Toisin kuin muut 27 soturia, nämä kolme soturia olivat valmistaneet sydämeensä tilaa kuulla kuninkaan toiveet. Daavidin ei tarvinnut kuin vihjaista halustaan ja soturit lähtivät matkaan. Hän olisi voinut käskeä sotureita tuomaan vettä, mutta ei halunnut, sillä veden hakeminen edellytti henkensä uhraamista. Vesi piti nimittäin hakea filistealaisten leirin takaa. Kun kolme soturia toivat Daavidille vettä kaivosta, hän ei halunnut juoda sitä, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle. Nyt hän tiesi, että nämä soturit olivat hänelle uskollisia kuolemaan asti.

Jeesus haluaisi tällaisen seurakunnan. Hän haluaisi palavia uskovia, joiden elämän päämääränä on tuoda kunniaa Jumalalle. Hän haluaisi valtakuntaansa todellisia sotureita, jotka ovat valmiita toteuttamaan kaikki hänen toiveensa rakkauden ja uskollisuuden tähden. Hän haluaisi seurakunnan, joka laittaisi hänen halunsa ykköspaikalle.

Kenenkään ei ole pakko olla palava, mutta vain palavat uskovat voivat todella olla Jumalan kanssa samalla aaltopituudella ja kuulla hänen sydämensä syvimmät toiveet. Vain palavat uskovat voivat tuoda suurta kunniaa Jumalalle, sillä he kykenevät toteuttamaan Jumalan tahdon kaikessa. Vain palavat uskovat haluavat palvella Jumalaa koko sydämestään ja tehdä hullujakin tekoja hyötymättä niistä itse.

Tämä on jokaisen uskovan oma valinta. Humanistinen ajattelumalli sanoo: ”Jos minä en itse hyödy tästä, en tee mitään.” Jumalan valtakunnan soturiajattelumalli sanoo: ”Teen sen Jumalan ja hänen valtakuntansa tähden, vaikka en saisi itse yhtään mitään ja joutuisin uhraamaan itseni”. Kumman ajattelumallin sinä valitset?

Toimittanut Maria Luukkonen

Hälytysnappi30.4.2015

Protestanttisilla kristityillä on sisäänrakennettu hälytysnappi. Mikä on tämä nappi? Se on “ei saa ansaita”-nappi. Heti kun joku alkaa puhua siitä, mitä voimme tehdä Herralle, miten voimme viedä Jumalan valtakuntaa eteenpäin tai vaikka vain lukea Jumalan Sanaa päivittäin, niin tämä nappi alkaa hälyttää. “Sanotko sinä, että minun täytyisi nyt yrittää ansaita pelastustani? En saa tehdä mitään, etten vahingossa ala ansaita pelastustani.” Tämä ajatus soi hälytyksen tavoin kuulijoiden päässä.

Protestanttisuus perustuu Lutherin opetuksille. Luther sai paljon hyvää aikaan, mutta hänen seurauksenaan protestanttisuuden ytimeen jäi pelko siitä, että yritämme ansaita uskoamme. Uskovia muistutetaan kokous toisensa jälkeen siitä kuinka he eivät voi ansaita uskoaan vaan se on armosta. Suurin osa kuulijoista on kuitenkin jo uskossa eli armosta pelastettuja.

Laaja ongelma uskovien keskellä ei ole se, että he yrittävät ansaita pelastustaan. Vai oletko kenties törmännyt ihmiseen joka sanoo: “Älä häiritse minua, yritän ansaita pelastustani. Lähden ulkomaille lähetystyöhön ansaitakseni pelastukseni. Paastoan neljäkymmentä päivää ansaitakseni pelastukseni.” Et löydä mistään tällaista ihmistä.

Sen sijaan löydät joukoittain uskovia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa Jumalan miellyttäminen tai valtakunnan levittäminen. Aina kun joku alkaa motivoida ja haastaa passiivisia uskovia viemään Jumalan valtakuntaa eteenpäin, alkaa monilla sisäinen hälytysnappi soida.

Evankeliumin totuus on se, että Jeesuksen ristinkuoleman tähden me olemme pelastettuja. Yhtä suuri totuus on myös se, että uskovat on kutsuttu levittämään sanomaa Jeesuksesta kaikkialle. Meidät on kutsuttu julistamaan, rukoilemaan, ylistämään, lukemaan Raamattua, tekemään ihmeitä, näkemään vaivaa, auttamaan, antamaan ja palvelemaan jne. Nämä kaikki asiat ovat merkkejä siitä, että pidämme suhdettamme Jumalaan yllä ja uskomme on aktiivista valtakunnan levittämistä. Tämä on merkki siitä, että olemme elävän Kristuksen ruumiin osa.

Apostolisuus31.3.2015

Jokaisella ihmisellä on tarve olla tärkeä. Haluamme, että meidät muistetaan jostain. Uskovilla tämä halu kohdistuu myös siihen, että voimme olla tärkeitä Jumalalle ja viedä Hänen valtakuntaansa eteenpäin.

Jeesus kutsui opetuslapset seuraamaan Hänen esimerkkiään. Tätä kutsua ei ole kumottu vuosisatojen aikana. Se on edelleen voimassa. “Seuraa minua ja minä teen sinusta ihmisten kalastajan” on edelleen Jeesuksen seuraamisen ydin. Tämä käsky annettiin kaikille uskoville.

Opetuslasten tuli toimia apostolisessa hengessä. Mitä tarkoittaa apostolisuus? Apostoli- nimi oli muun muassa sotilaallinen termi ja tarkoitti henkilöä, joka lähetettiin vihollista vastaan. Jeesus antoi siis voiman opetuslapsille käydä vihollista vastaan. Saman voiman, joka oli Hänen päällään. Tätä voimaa Pietari pystyi antamaan rammalle kerjäläiselle Kauniin portin luona heti, kun oli vastaanottanut Pyhän Hengen. Hän tiesi, että hänellä oli voima. Hän tiesi, että hänellä oli auktoriteetti Jeesuksen nimessä.

Tämä tietäminen ei ollut vain pään tasolla. Hän oli ikään kuin syönyt ilmestyksen asiasta. Se oli hänen sisällään. Siksi hänellä oli myös jotain mitä antaa.

Nykyään seurakunta on mennyt hyvin kauaksi tästä totuudesta, tästä alun apostolisesta hengestä. Olemme kadottaneet Pyhän Hengen voiman, hapuilemme asemaamme ja auktoriteettiämme Kristuksessa, emmekä ole asennoituneet uskoon niin kuin sellaiset, jotka lähetään vihollista vastaan.

On tärkeä saada ilmestys siitä, mitä Jeesus odottaa seurakunnaltaan tänä päivänä. Hän ei tullut maan päälle vain käväisemään ja jättämään jälkeensä joitain eläviä ajatuksia. Hän tuli luomaan ruumiin, joka levittää taivaan todellisuutta maan päälle. Jeesus odottaa tällaisen seurakunnan nousua tänä päivänä.

 

Kuuntele lisää aiheesta täältä:

Peloton25.2.2015

Millaista olisikaan elämä ilman pelkoa? Mitä asioita olet jättänyt tekemättä koska olet pelännyt? Tai mitä päätöksiä olet tehnyt pelosta käsin? Olet ehkä valinnut urasi tai elämäntilanteesi pelosta käsin. Pelko estää meidän vapauttamme. Se estää meitä tuntemasta Jumalaa. Se estää meitä heittäytymästä uskon varaan. Se estää meitä elämästä täysillä uskovina.

Jokaisella ihmisellä on uskoa, mutta se mihin uskomme vaihtelee. Usko on lujaa luottamusta johonkin, mikä ei sillä hetkellä näy selvästi. Meidän uskomme voi olla Jumalassa ja Hänen voimassaan. Tämä on ihannetila ihmiselle. Silloin mikään ei ole mahdotonta. Mikään umpikuja ei ole lopullinen. Kaikki loput ja epäonnistumiset voivat olla uuden alkuja. Voit ponnistaa Jumalan yliluonnollisen rakkauden ja voiman avulla ylös mistä elämäntilanteesta tahansa.

Uskomme voi olla myös pahan pelossa. Silloin meillä on luja luottamus siihen, että jotain ikävää tapahtuu pian. Ajattelemme, että itku pitkästä ilosta tulee jossain vaiheessa eteemme kuitenkin. Epäonnistumisen pelko estää hyppäämästä uuteen. Negatiivisuus pitää meidät maan tasalla emmekä pääse koskaan oikein kunnolla käsiksi Jumalan ajatuksiin ja suunnitelmiin. Keneltäkään meistä ei siis puutu uskoa. Ydin taistelumme ei ole saada lisää uskoa vaan poistaa kaikki pelko, jotta uskomme saa siivet lentää.

Jumalaan luottava ei laita uskoaan pahaan. Kun uskomme on Herrassa ja haluamme kasvaa Hänen tuntemisessaan, niin silloin menemme rohkeasti kohti haasteita. Ja vaikka epäonnistuisimme, niin maailma ei kaadu siihen. Voimme aina käyttää sitä ponnahduslautana uuteen. Suurimmat Jumalan palvelijat ja palvelutyöt läpi historian ovat aina syntyneet kriisin kautta. Jumala mielistyy uskovaan, joka haluaa olla rohkea. Hän lisää meille rohkeutta Henkensä kautta, kun me otamme ensimmäisen askeleen.

”Jumalattomat pakenevat, vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskaat ovat rohkeita kuin nuori leijona” San. 28:1

Kosketa Hänen viittaansa23.9.2014

Tahdotko saada yliluonnollista voimaa, rohkaisua, terveyttä tai viisautta? Tahdotko aktivoida Jumalan voiman elämääsi? Olet ehkä yksi niistä uskovista, joka tietää Jeesuksesta virtaavan kaikkea tätä voimaa, mutta et tiedä miten kanavoida sitä elämääsi. Tieto lisää vain tuskaa tässä asiassa, jos et ole saanut avainta, miten saada tietämäsi asiat käytännön todellisuuteen.

Raamatussa on tapaus verenjuoksutautia kaksitoista vuotta sairastaneesta naisesta. Jeesus oli matkalla parantamaan Jairoksen tytärtä ja Hänen ympärillään tungeksi paljon ihmisiä.  Nainen oli päättänyt koskettaa Jeesusta. Hän tunkeutui väkijoukon läpi, kosketti Jeesusta ja parani sairaudestaan. Tästä kertomuksesta löytyy etsimäsi avain voiman vapautumiseen. Pyhä Henki esitti minulle vähän aikaa sitten tämän yksinkertaisen kysymyksen: ”Oletko sinä täällä vain tungeksimassa Jeesuksen ympärillä vai oletko kurottautumassa Häntä kohti saadaksesi voimaa?”

Aina, kun Jeesus on paikalla uskovien kokouksessa, rukousryhmässä, suurtapahtumassa tai vaikka katsellessamme televisiosta hengellisiä ohjelmia, niin Hänen ympärillään tungeksii ihmisiä. Tuhannet ihmiset tungeksivat nähdäkseen mitä seuraavaksi tapahtuu. Pyhän Hengen voitelu hengittää heidän niskaansa ja Jeesus on lähes kosketusetäisyydellä. He tietävät Hänen voimastaan, mutta he eivät saa yliluonnollista voimaa vapautumaan elämäänsä.

Tämä kaikki johtuu asenteesta, joka uskoville opetetaan. Meidät opetetaan passiivisiksi vastaanottajiksi eikä aktiivisiksi kurottautujiksi. Jumalan voiman kanavoituminen ihmisen elämään ei ole koskaan sattuma vaan se perustuu aina samoihin periaatteisiin. Kun toimimme niiden mukaan, Jumalan voima virtaa. Ennemmin tai myöhemmin.

Iankaikkinen periaate on se, että jos ihminen kurottautuu Jumalaa kohti, hänelle on oikeus vastata. Ongelmaksi muodostuu taas se, että useimmat uskovat ovat joko menettäneet tai eivät ole koskaan kuulleetkaan aktiivisesta kurottautumisesta taivasta kohti. Vihollisen strategia yliluonnollisen voiman virran tukahduttamiseksi uskovissa on estää heidän kurottautumisensa kohti Mestaria.

Sinä voit tungeksia Hänen ympärillään vaikka joka päivä, mutta jollei henkesi kurottaudu Häntä kohti, niin voimaa ei tule virtaamaan. Tämä kurottautuminen tapahtuu uskossa ja se on hyvin yksinkertaista. Voit kutsua Häntä Mestariksi, Herraksi, Parantajaksi tai Isäksi. Tärkeintä on, että valitset aktiivisesti keskittää katseesi Häneen ja nousta tunteiden ja olosuhteiden yläpuolelle. Tällöin olet kykenevä tarttumaan Hänen viittansa tupsuun ja voimaa tulee virtaamaan sinuun.

Kaksi puolustajaa21.3.2014

”Ja minä rukoilen Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan, olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti.”(Joh. 14:16)

Jumala istuu tuomarin istuimella ja Häntä ympäröi taivaallinen oikeussali. Kun Jeesus puhui Pyhästä Hengestä, Hän puhui tavalla, jolla puhutaan kun käsitellään oikeusistuimen asioita. Hän sanoi Pyhän Hengen olevan asianajaja eli uskovien Puolustaja maan päällä.

Kuinka monella syytetyllä on kaksi puolustajaa oikeusistuimen edessä? Uskovilla on kuitenkin kaksi puolustajaa. Jeesus on ensimmäinen Puolustaja Isän valtaistuimen luona. Pyhä Henki on toinen Puolustaja maan päällä.  Jos jokin vihollisen syytös olisi niin pätevä, että se nousisi Pyhän Hengen ohi taivaaseen asti, niin se torpedoituu viimeistään Jeesuksen vereen.

Tiesitkö, että juuri näiden kahden Puolustajan tähden ne syytökset, joita uskova kuulee mielessään epäonnistuttuaan ja joiden hän luulee kaikuvan myös Isän edessä, monet niistä syytöksistä eivät koskaan päädy Taivaallisen Isän korviin. Jokaisen syytöksen pitää aina ensin mennä näiden kahden Puolustajan läpi, jotka Isä rakkaudessaan on uskoville antanut.

Jeesus maksoi sen verran suuren hinnan ihmisten edestä, että Hän ei kovin helposti päästä Häneen vereensä turvaaviin ihmisiin kohdistuvia syytöksiä Isän eteen. Ne halventaisivat Hänen verensä puhdistavaa ja pelastavaa voimaa sekä sitä rakkautta, jolla Hän ihmisiä rakasti. Jeesus voi laillisesti repiä jokaisen sielunvihollisen tuoman uskoviin kohdistuvan syytekirjelmän palasiksi. Pyhä Henki on puolestaan jo lähtökohtaisesti aina Jeesusta seuraavien ja Jumalan tahtoa etsivien uskovien puolella.

Tällöin uskovilla on kyllä vastustaja,syyttäjä, mutta hän ei ole Pyhä Henki. Jopa silloin kun Pyhä Henki osoittaa synnin ja puhdistaa uskovan sisintä, Hän on uskovan puolella. Tai kun sielunvihollinen yrittää saada sydämen epäilemään Isän rakkautta, tämä Puolustaja kuiskaa aivan päinvastaista sanomaa. Hän muistuttaa Jeesuksen verestä ja Isän hyvistä lahjoista.

Paavali sanoi: ”Älkää vain antako vapauden, olla yllykkeenä lihalle.” (Gal 5:13). Hän sanoo myös: ”Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään…” (Room 6:1,2). Niinpä! Kuinka moni uskova ajattelee sydämessään: ”Miksi elää puhdasta elämää? Kaikki annetaan kuitenkin anteeksi kun pyydän. Jeesuksen veri pyyhkii kuitenkin syntini pois.” Mutta nämä ihmiset pettävät itseään ajatellessaan näin. Jeesus näkee aina sydämen ja tuomitsee oikeudenmukaisesti. Siksi ihminen ei voi huijata Jeesusta ja Pyhää Henkeä turvautumalla Jeesuksen vereen ulkoisilla sanoilla, mutta sydämessä hyväillen syntiä.

Tällöin Puolustaja ei voi puolustaa laillisesti uskovaa Taivaallisen oikeusistuimen edessä, sillä uskova antaa synnin orjuuttaa itseään. Vihollinen voi aina silloin sanoa: ”Katsopa hänen sydämeensä! Hän rakastaa syntiään!”

Mutta jokainen, joka hylkää syntinsä ja turvaa kaikesta sydämestään Jeesuksen ristiin, hänelle ei ole olemassa mitään kadotustuomiota eikä syytekirjelmää Isän edessä. Tästä pitävät huolen kaksi Puolustajaa.

Suurta kirkkautta9.1.2014

Kirkkaus -sanasta on tullut uskovien keskuudessa viime vuosina trendi. Yleisesti kirkkaus käsitetään suurempana Jumalan voimana, valona tai läsnäolona. Kirkkaus käsitetään myös lisääntyvinä yliluonnollisina parantumisina ja ihmeinä.

Paavali rukoili Efeson seurakunnan puolesta, että nämä vahvistuisivat sisäiseltä ihmiseltään voimassa Jumalan suuren kirkkauden mukaisesti (Ef. 3.16). Mitä on suuri kirkkaus? Jos on kerran olemassa suurta kirkkautta, niin mitä on sitten pieni kirkkaus?

Pieni kirkkaus on katoavaa kirkkautta. Kokouksissa ilmestyvät kultahiput, höyhenet, timantit, kultahampaat ja parantumiset, vaikka ovatkin yksilötasolla isoja asioita, ovat pientä kirkkautta siinä mielessä, että ne tulevat kerran katoamaan. Ne eivät kestä kuoleman yli. Kaikilla näillä ulkoisilla katoavilla kirkkauden osoituksilla on kuitenkin päämäärä. Niiden tarkoitus on saada aikaan suurta kirkkautta meidän sisällämme. Jos me kohdattuamme ulkoisen katoavan kirkkauden muutumme sisäiseltä ihmiseltämme, niin tuo katoava ulkoinen kirkkaus muuttui suureksi katoamattomaksi kirkkaudeksi. Jos ihme tai merkki jää vain ulkoiseksi ihmettelyn kohteeksi, niin emme ole kohdanneet Jumalan suurta kirkkautta. Muutos ja vahvistuminen sisällämme on suuren kirkkauden päämäärä.

Jeesus näytti ajattelevan myös suurta kirkkautta. Kerran Hänen eteen laskettiin katon läpi halvaantunut mies (Matt 9). Ystävät halusivat Hänen parantavan miehen. Jeesus halusi ensin kuitenkin tehdä miehelle suuren kirkkauden mukaisen teon. Hän tahtoi rauhoittaa tämän sielussa olevan pelon ja pimeyden. Juutalaisessa kulttuurissa mies oli nimittäin suuren syyllisyyden alla sairautensa tähden. Hän luuli sairautta Jumalan rangaistukseksi hänen synneistään. Jeesus halusi nostaa hänet huonoimman juutalaisen asemasta kuningas Daavidin asemaan, joka sanoi: ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut ja jonka synti on peitetty!” (Ps.32:1). Fariseukset suuttuivat Jeesukselle. Jeesus kysyi heiltä: ”Kumpi on helpompaa, sanoako: ’Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse ja käy’?”

Kumpi on helpompaa, tehdä jotain hetkellistä ja ulkoista vai mennä ihmisen sisimmän salaisimpiin paikkoihin, joita ihminen ei edes itse tunne, ja tuoda muutos koko hänen elämäänsä? Osoituksena siitä, että Jeesuksella oli valta tehdä suuria tekoja ihmisen sisällä sellaisia, jotka tulisivat olemaan katoamattomia, Jeesus paransi sairaan: ”Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle-”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Ja hän nousi ja lähti kotiinsa.”

Ei tyydytä ulkoiseen katoavaan kirkkauteen, vaan annetaan kirkkauden mennä meidän sisimpäämme ja muuttaa meidät. Annetaan kaiken ulkoisen vahvistaa sisäistä ihmistämme voimassa. Näin pienestä kirkkaudesta tulee yhtäkkiä jotain suurta ja katoamatonta.

 

 

Taakkojen alla20.11.2013

Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, minä annan teille levon” (Mark 11:28). Kenelle Jeesus puhui? Hän puhui juutalaisille Jumalaa pelkääville ihmisille. He eivät olleet niitä, jotka halusivat tehdä syntiä roomalaisten kanssa. He eivät kumartaneet kreikkalaisten pakanoiden epäjumalia. He eivät olleet siis taakkojen alla sen tähden, että halusivat kaiken päivää tehdä pahaa.

Miksi nämä ihmiset olivat taakkojen alla? Ne juutalaiset, jotka Jeesusta seurasivat, halusivat kohdata Jumalan, kuulla Jumalasta ja toteuttaa Jumalan tahdon. Sen ajan uskonnollisella systeemillä oli käsityksensä siitä, miten saatoit olla hyvä Jumalaa pelkäävä juutalainen. Laki oli jaettu 350 kieltoon ja 428 käskyyn. Jos juutalaiset pitäisivät ne, niin Jumalan suosio olisi heidän yllään, näin fariseukset opettivat kansaa. Tällaisen käskymäärän täyttäminen käy työstä kenelle tahansa!

Ihmiset näkivät ympärillään roomalaiset valloittajat. He kantoivat taskussaan keisarin rahaa, jossa keisari Tiberius julistettiin jumalaksi. Naapurit vahtivat toisiaan, jotta nämä täyttäisivät lain kaikki käskyt. Syntiset ja sairaat eivät saaneet tulla temppeliin, siihen ainoaan paikkaan, jossa olisi voinut saada anteeksiantoa synneistään. Fariseukset olivat Jeesuksen mukaan sitoneet ihmisten päälle raskaita kuormia eivätkä auttaneet sormellakaan niiden nostamisessa. He siirtyivät aina kadun toiselle puolelle, kun lähimmäinen tarvitsi todellista apua. Näin Jeesus heitä kuvasi kertoessaan vertausta laupiaasta samarialaisesta.

Jeesuksen ympärillä olevat ihmiset olivat taakkojen alla, koska he yrittivät omassa voimassaan miellyttää Jumalaa. He olivat väsyneitä koska he eivät saaneet sitä yhteyttä Jumalaan, jonka halusivat saada. He olivat taakkojen alla koska näkivät kansana epäonnistuvansa lain täyttämisessä. He näkivät joka päivä todistuksen siitä ympärillään: Jumala olisi sallinut roomalaisten sortaa heitä samoin kuin hän oli aikoinaan sallinut midianilaisten ja filistealaisten tehdä. Kansa kysyi toisiltaan: Mitä käskyjä ja kieltoja olemme rikkoneet, kun näin on tapahtunut? He kiistelivät siitä, mikä oli kaikista tärkein käsky. Minkä käskyn täyttäminen saisi Jumalan jälleen kääntymään kansan puoleen.

Jos Jumalan kansa oli näin taakkojen alla, niin ei kannattanut käskeä roomalaisia liittymään heidän uskoonsa. Mihin he liittyisivät? Taakoitettujen joukkoonko?

Näille Jumalan omille, Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni, minä annan teidän sielullenne levon”. Jeesus käskee meitä tänäänkin tulemaan Hänen luokseen. Miksi on sitten niin paljon kristittyjä, jotka eivät koe sisäistä lepoa? Syy tähän on sanassa ”tulkaa”. Ne kristityt, jotka eivät koe sisäistä yliluonnollista rauhaa olosuhteista huolimatta, eivät ole koskaan tulleet Jeesuksen luokse Jeesuksen konseptilla. Olemme tulleet ehkä meidän konseptillamme Jeesuksen luokse. Meidän ihmisten konseptihan on tämä: ”Tee itsellesi palvelus, hanki Jeesuksessa pääsylipun taivaaseen. Hän antaa sinulle paremman elämän.” Tällaiset uskovat jäävät kantamaan taakkoja.  Jeesuksen konsepti on tämä: ”Anna aivan kaikki minulle, koko elämäsi minun ohjaukseeni. Kadota oma elämäsi. Minä annan sinulle aivan uudenlaisen elämän. Silloin saat kokea levon sielussasi.”

Tämä on se kevyt ja sopiva ies, jota Jeesus meille tarjoaa.

Mikä on reilua?2.10.2013

Esitän kysymyksen kaikkien meidän pohdittavaksi: Onko oikein, että Jumala kohtelee seuraavia ihmisiä samalla tavalla? Ensimmäinen ihminen päättä itse kaikki elämänsä asiat. Hän tekee tahtonsa mukaan kysymättä juuri koskaan Jumalan mielipidettä valmiina todella tekemään sen mukaan. Toinen taas pyrkii tekemään Jumalan tahdon. Hän laittaa kaikissa valinnoissaan oman tahtonsa toiselle sijalle kysyen kaikessa Jumalan mielipidettä valmiina muuttamaan suunnitelmansa Jumalan tahdon mukaiseksi. Onko siis oikein, että molemmat saavat Jumalalta samanlaista kohtelua?

Ei, se ei olisi oikeudenmukaista. Jos nämä kaksi täysin erilailla elävää ihmistä saisivat elämänsä aikana samanlaista kohtelua Jumalalta, niin ainakin seitsemänvuotias tyttöni huutaisi: ”Epistä, ei ole reilua.” Mikä sitten on reilua ja oikeudenmukaista? Jeesus sanoo: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi kaikki muu. ” Elämässä on olemassa monia tärkeitä asioita. Laskujen maksaminen on tärkeää. Syöminen on tärkeää. Urheilu on tärkeää. Mutta mikään ei ole niin tärkeää kuin Jumalan valtakunta. Se on tärkein kaikista.

Ne, jotka etsivät ensin Jumalan valtakuntaa kokevat, että kaikki muu heille annetaan. He saattavat jopa todistaa muille uskoville kuinka asioita annettiin heille. Joku saattaa kateellisena ajatella: ”Miksei minulle anneta asioita, mikseivät suosion ovet aukene minulle?” Syy on prioriteeteissa. Kun etsit ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki maallinen annetaan sinulle. Joku etsii menestystä ja rahaa. Hän saavuttaa sitä. Hän saa kaikkea mitä maailma tarjoaa, mutta hän myös tajuaa, että onni ei ollut missään niissä. Etsiessämme kaikkea muuta paitsi Jumalan valtakuntaa saavutamme ehkä paljon maallisia asioita, mutta emme koe, että niitä koskaan annetaan meille.

Kun etsit ensin Jumalan valtakuntaa, niin asioita annetaan sinulle. Voit odottaa, että saat asioita ilman, että juokset niiden perässä. Mikään ei ole parempi tunne kuin huomata, että olet saanut kaikkea muuta mitä elämään tarvitset, ilman että olet sitä tavoitellut tai etsinyt. Olet lisäksi saanut yhden asian, jota et olisi saanut etsimällä vain ajallisia asioita. Olet saanut kokea Jumalan läsnäoloa elämässäsi.

Jos Jumalan valtakunta on elämäsi ensimmäinen asia, niin sinä tiedät sen. Se on nimittäin mielessäsi usein. Sinun ei tarvitse joka päivä pohtia: ”Onkohan Jumalan valtakunta minulle ensimmäinen asia?” Jumalan valtakunta ei tarkoita sitä, että sinulla on mielessäsi se, mitä Jumala voi tehdä sinulle ja kuinka Hän voi siunata sinua. Ei, vaan sinä ajattelet kuinka voit levittää tätä valtakuntaa ja rakastaa sen Kuningasta, Jeesusta, jatkuvasti enemmän.

Voit tietysti etsiä maallisia asioitasi elämälläsi. Sinulle on annettu vapaa tahto. Tiedän kuitenkin, että Jumalan valtakunnan etsijä ja oman valtakuntansa etsijä saavat erilaista kohtelua Jumalalta. Se on oikeudenmukaista.

Pelko, joka pelastaa21.8.2013

Raamattu sanoo meille, että Herran pelko on viisauden alku. Herran pelossa on jotain sellaista mikä varjelee meidän elämämme kadotukselta, kuolemalta ja synniltä. Sen hankkiminen on Jumalan omien sanojen mukaan kaikista viisain asia mitä ihminen voi elämänsä aikana tehdä.

Profeetta Jesaja sanoo, että Jumalan lähettämän messiaan, Jeesuksen päällä lepäisi nöyryyden ja Herran pelon henki.  Tämä Herran pelko saa kenet tahansa menestymään kaikilla teillään ja kaikkeen mihin he koskevat. Herran pelon puuttuminen ei vie sinulta pois Jumalan ehdotonta rakkautta, mutta se vie sinulta pois Hänen siunauksensa ja suosionsa. Hän ei anna suosiotaan henkilöille, joihin Hän ei voi luottaa. Hänen luottamuksensa taas saa sillä, että pelkää Häntä.

Millaista on Herran pelko? Se on kunnioittavaa pelkoa. Se on myös pelkoa, joka saa sinut varpaillesi. Jeesus sanoo: ”Älkää pelätkö ihmisiä, jotka voivat tappaa vain ruumiin, vaan pelätkää Jumalaa, joka voi hukuttaa ikuiseen kadotukseen sekä sielun että ruumiin.” Se on samanlaista pelkoa kun on ihmisellä, jos hän on kuninkaan edessä, jolla on valta antaa hänelle menestys tai tuomio yhdellä sanalla. Jumalan sanoille kuuluu aina antaa tällainen erikoisarvo. Hänen sanojaan kuuluu uskoa. Hänen valtaistuimensa kuuluu tunnustaa korkeammaksi muita.

Jumalassa ei ole mitään tavanomaista. Hän on pelättävä ja ihmeellinen. Hänen edessään kuuluu välillä vapista. Kaikki tämä tiedostettuamme tiedostamme myös sen, että Jumalalla on aika hyvä historia siitä, että Hän on kohdellut todella hyvin niitä luotujaan, jotka palvelevat Häntä. Siksi voimme luottaa Hänen oikeudenmukaisuuteensa, sillä Psalmeissa sanotaan: ”Vanhurskaus ja oikeus on Hänen valtaistuimensa perustus.”

Kaikki me olemme kohdanneet erilaisia pelkoja elämämme aikana. Maailman tuomien pelkojen hyökkäyksiltä emme voi välttyä. Jeesus sanoi, että niin kauan kuin olemme maailmassa, meillä tulee olemaan koetuksia. Hän jatkaa myös sanoen, että meidän ei tule pelätä, sillä Hän on voittanut maailman.  Sydämessämme tulee aina asumaan joku pelko. Täytetään siis sydämemme Herran pelolla, niin meillä ei jää niin paljon tilaa muille peloille. Herra on hyvä niille, jotka valitsevat vaeltaa Herran pelossa.