Uskonnollinen unilaulu9.8.2012

Yleinen ongelma seurakunnissa länsimaissa on se, että uskovat ovat penseitä, tylsistyneitä, kasvoiltaan happamia ja välinpitämättömiä. He eivät innostu Jumalan asioita, jos he eivät saa siitä mitään hyötyä itselleen. Eli toisin sanoen he nukkuvat.

 Haasteena niille, jotka ovat saaneet kohdata henkilökohtaisen heräämisen on tämä: miten säilyttää into ja tuli välinpitämättömien uskovien keskellä.

 Voidaan sanoa, että lähestulkoon aina sellainen uskova, joka yrittää saada lisää Jumalaa ja vähemmän itseänsä elämäänsä, kohtaa samankaltaisen vastauksen, kun hän kertoo janostaan uskonnollisille uinuville fariseuksille. He alkavat laulaa tämän kuuloista unilaulua: ”Ei sinun tarvitse etsiä, ei sinun tarvitse janota, meillä on jo kaikki, meillä on jo kaikki.”

 Ja vähitellen, jos tällaisten uskovien kanssa viettää aikaa, löydät itsesi kuorsaamassa hengellisessä penseyden unessa. Siksi minä sanon kaikille janoisille: Älä hyvänen aika menkö kysymään neuvoa uskonnollisilta ihmisiltä siitä pitääkö sinun etsiä Jumalaa vai ei. Ja jos tällaista unilaulua alkaa kuulua ympäriltäsi, niin juokse äkkiä pois vielä kun voit.

 Jeesus ei turhaan varoittanut fariseusten hapatuksesta. He sulkevat taivasten valtakunnan näillä unilauluillaan janoisilta ihmisiltä eivätkä itsekään saa astua sinne sisälle.

 Siksi minä annan vasta lääkettä tälle unilaululle herättelemällä ihmisiä unesta sanoen: ”Etsi Jumalaa kaikella voimallasi, kaikella mitä sinussa on. Älä koskaan lopeta juoksuasi, älä koskaan sano ’minulla on jo tarpeeksi Jumalaa’, älä anna kenenkään ryöstää sinulta kruunuasi.”

 

Hometta kellarissa?21.5.2012

Meidän tulee antaa Jumalan puuttua joka ikiselle alueelle elämässämme. Jos hän hallitsee, hänellä on oikeus myös muuttaa meitä. Hänellä on oikeus terveystarkastajan tavoin mennä talossammme niin siistinä pidettyyn olohuoneeseen kuin vintille ja kellariinkin.

Ne uskovat, jotka eivät salli Jumalan tuoman herätyksen hengen puhaltaa pois kaikkea roskaa sydämestään, murehduttavat Pyhää Henkeä ja asettuvat itse esteeksi herätyksen puhkeamiselle omassa elämässään ja Kristuksen ruumiissa.

Ajattelemme helposti, että ei minun valinnoillani ole niin paljon merkitystä. Jumala ei kuitenkaan koskaan ylitä vapaata tahtoa. Tahtomme valinnan kautta voimme sulkea ovet hänen voimaltaan elämässämme.

Ne kristityt, jotka eivät anna uskonsa perustoja ravisteltavaksi tai suostu siihen, että heidän motiivejaan ja asenteitaan tongitaan, ovat jo itse asettaneet stop-merkin Jumalalle. Jos meidän elämässämme on rajoituksia Pyhälle Hengelle, niin se on usein jo merkki siitä, että jostain sieltä kellarikerroksesta löytyy hometta.

Jumala haluaa, että kaikki uskovat antavat kaikkensa Jumalalle. Se voi näyttää erilaiselta kunkin elämässä.Yksi asia kuitenkin on yhteistä: Jeesus on saanut luvan mennä kaikkiin kellarikerroksiin asti ja puhdistaa homeen pois.

Antaminen on terveellistä sinulle11.5.2012

Jumala julisti maan ylle vedenpaisumuksen jälkeen lain, jota hän ei ole kumonnut tähän päivään asti. Se vahvistetaan uudestaan ja uudestaan läpi Raamatun kirjojen. Tämä laki on kylvämisen ja niittämisen laki.

Herra sääti tämän hedelmän tuottamisen tavan luonnolliseeen elämään, mutta se pätee yhtälailla myös hengellisessä elämässä. Jos haluamme saada hedelmää, meillä pitää olla siementä maassa.

Luonnollisessakaan elämässä siemen ei voi olla vain jotain huonolaatuista, jonnekin metsän keskelle puoli vahingossa heitettyä siementä, samoin on myös hengellisen siemenen laita. Sen täytyy olla kylvetty tietoisesti, ajatuksella, oikeaan maaperään ja sitä kastellaan uskolla. Tämä hengellinen siemen, josta nyt puhumme, on se sitten rahaa, aikaa, tekoja tai sanoja, niin sen kasvu voidaan tukahduttaa epäuskon sanoilla. Ne ovat kuin pakkanen, raekuuro tai tuholaisparvi siemenelle. Jos haluaa hyvää satoa, täytyy avata suunsa ja kastella sitä uskon sanoilla. Julistaa siemenen ylle sitä, että uskot  Jumalan asettamaan kylvämisen ja niityämisen periaatteeseen.

Uskovan ei ole terveellistä olla aina vain vastaanottamassa itselleen siunausta tai rukousta. Terveen kristityn merkki on se, että hän on ulkona istuttamassa siementä maahan, eikä makaa sisällä sängyssä odottaen jonkun paapovan häntä jatkuvasti.

Meille on hyväksi antaa itsemme Jumalalle ja lahjamme, rahamme ja aikamme Hänen käyttöönsä. Silloin alamme kristittyinä voida hyvin. Sillä Sana sanoo: ”Autuaampi on antaa.”

Siis kuka siellä sydämessä asuikaan?3.5.2012

Kristityt käyttävät fraasia ’Jeesus asuu minun sydämessäni’ hyvin kevyesti. Jos olet sattunut haukottelemaan alttarikutsun aikaan seurakunnassa, niin automaattisesti se tulkitaan, että Jeesus asuu nyt sydämessäsi.
Vaellus saa olla mitä on, mutta jos osaat tämän lauseen, niin taivaan portit singahtavat sinulle auki. Ainoa harmillinen puoli on se, että jos tämä fraasi ei ole todellisuutta sinulle, mennyt huuliltasi henkeesi ja sisimpääsi, niin voi olla, että kohtaat ikävän yllätyksen näillä samaisilla porteilla. Ainakin jos Jeesuksen vertaukseen 10:stä neitsyestä on uskominen.

Jos raskaana oleva nainen väittää lapsen kasvavan sisällään, niin me kaikki oletamme näkevämme jotain merkkejä siitä, ainakin jonkin ajan kuluttua. Samoin myös uskovan elämässä tulisi olla jotain merkkejä siitä, että Jeesuksen henki hallitsee sisälläsi. Jos mitään ei näy, niin luonnollisesti kaikki ajattelevat, että jotain on vialla tai erehdyit asiasta.

Uskonnolliset ja tekopyhät ihmiset nyökkäävät tälle kevyesti lausutulle fraasille ja nielevät sen iloisina, sillä loppujen lopuksi eihän heidänkään elämässään ole mitään merkkiä Jeesuksen hallintavallasta.

Mutta ne, jotka ovat todella Jumalan lapsia, koska Jumalan henki heitä jatkuvasti johdattaa, eivät kyllä niele tuota valhetta. He tietävät, että henki tekee itsensä jatkuvasti tiettäväksi, aivan kuin vauva mahassa. Hän tahtoo ohjata meidän elämäämme ja joskus jopa häiritä tyytyväistä untamme.

On siis hyvä tarkistaa kuka siellä sydämessä todella hallitsee.

Kaita tie27.4.2012

Raamatussa puhutaan kaidasta ja laveasta tiestä. Kaita tie mielletään yleensä Jeesukseen uskovan tieksi ja lavea niiden elämäksi, jotka eivät pidä Jeesusta Herranaan.

Tämä on tietysti osittain totta, mutta Jeesus ei kyllä tarkoittanut tätä puhuessaan kahdesta tiestä. Hän nimittäin puhui ympärillään oleville uskonnollisille ihmisille niille, jotka jo uskoivat Jumalaan. Ei ole nimittäin mitään järkeä mennä kertomaan roomalaisille pakanoille kaidasta tietä ja pyytää heitä sitten synagoogaan, jossa kuljetaan todellisuudessa kaikkea muuta kuin kaitaa tietä.

Melkeinpä hukkaan heitettyä työtä myös tänä päivänä Jumalan nimen ja kunnian kannalta ainakin. Se ei ole myöskään reilua niille, jotka juuri tulivat tuntemaan Jeesuksen, että uskonnollisuus tarjoaa heille vain kylmää vettä niskaan sanomalla: ”Kyllä tuo sinun intosi pian rauhoittuu ja tulet tällaiseksi penseäksi niin kuin me.” Tuhansia kertoja on todistettu tässäkin maassa se, että seura tekee kaltaisekseen.

Tiedän, tiedän uskonnolliset ihmiset ovat mestareita saamaan ulkokultaisen astian kiillotuksen ja muutoksen kuulostamaan kaidalta tieltä. Monet tulevat huijatuiksi. Useimmiten uskovat nimittäin tunnetaan siitä, että he eivät polta, juo ja kiroa. Ja hyvähän se on elää ulkoisestikin puhdasta elämää, mutta kun sydän on täynnä anteeksiantamattomuutta, vihaa, kateutta ja epäuskoa, niin totuus tulee esille jossain vaiheessa.

Kaidalla tiellä vaeltaminen koskettaa kaikkia elämän alueita. Itse asiassa Jeesus ei jätä mitään aluetta rauhaan, jos Hän on Herra.

Hoosianna, kuningas saapuu!5.4.2012

Kun puhumme tien valmistamisesta Herralle, niin saattaa olla, että aivan heti kaikki eivät täysin ymmärrä mitä se tarkoittaa. Ajattelemme ehkä, että jos Jeesus kerran on kuningas, niin hän tulee milloin tulee ja minne tulee.
 
Raamatussa löydämme kuitenkin kehoituksen toisensa perään etsiä, anoa, valmistautua, valvoa ja odottaa Jumalaa. Sillä hän ei tule sinne, missä häntä ei haluta. Hän ei vietä aikaa siellä missä hänen läsnäolonsa ei ole tervetullut. Hän ei saavu sinne missä on jo niin paljon kaikkea muuta, että hänelle ei oikeastaan ole edes tilaa.
 
Jumala on kuningas eikä hän jaa valtaistuintaan. Jos hän ei saa hallita niin hän jättää tulematta paikalle.
 
Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, ihmiset tulivat häntä vastaan. He alkoivat valmistaa tietä vaatteillaan, palmunoksilla ja sanoillaan. He olivat hyvin aktiivisesti mukana, kun Herra saapui kaupunkiin.
 
Tien valmistaminen tarkoittaa sitä, että teemme tilaa elämässämme Jeesukselle. Raivaamme yksi toisensa jälkeen pois asioita, jotka ovat nousseet hänen tuntemistansa vastaan.
 
Kaikki raivaavat persoonallisesti tätä tietä. Aivan niin kuin Raamatussa sanotaan, että toiset toivat Jeesuksen eteen vaatteitaan, toiset oksia. Toiset laskivat niitä aasin päälle ja toiset heiluttivat palmunoksia kädessään. Jumala haluaa, että me jokainen raivaamme tietä Jumalalle siellä missä me olemme persoonallisesti omalla tavallamme. Sinun raivaamisesi ei tarvitse näyttää minun raivaamiseltani, mutta sen täytyy näyttää raivaamiselta Herralle.
 
Joten tehdään kaikki parhaamme ja päätetään laitta syrjään kaikki mikä ei kumarra Jeesusta elämässämme. Me pystymme kyllä siihen, jos vain haluamme. Lasketaan elämämme hänen eteensä niin että hänellä on hyvä olla. Siitähän kristinuskossa on kyse.

Miksi sinä tulit uskoon?28.3.2012

Sitä on hyvä jokaisen miettiä ainakin vähän väliä. Sillä elämä rullaa eteenpäin helposti ilman, että mietimme oikein tosissaan tätä kysymystä. Olen huomannut, että rehellisyys itsestään ja omasta sydämen tilastaan vie uskovaa nopeimmin eteenpäin. Rehellinen kohtaaminen itsensä kanssa tuottaa vilpittömälle etsijälle aina myös kohtaamisen Jumalan kanssa ennemmin tai myöhemmin.

 Pää asiallisesti on kaksi syytä tulla uskoon, näistä voi olla sitten hieman eri variaatioita, mutta pää asiassa syitä on kaksi.

 1. syy. Tulit uskoon koska kuulit saarnan tai todistuksen siitä kuinka lihaasi kärvennettäisiin helvetissä, jos et ottaisi vastaan Jeesusta. Otit Jeesuksen ”vastaan” sydämeesi ikään kuin menolipuksi taivaaseen. Sanoit, huh,huh, nyt on liha pelastettu! Seuraavat päivät ja ehkä viikotkin olit iloinen. Kuukausien kuluttua huomasit, että jotenkin et pääse eteenpäin, voimaa elää ”puhdasta” elämää ei ole ja päättelit että menolippu riittää. Koska näit monia ympärilläsi, joille se riittää myös. Ja jatkoit elämääsi eteenpäin niin kuin ennenkin.

  2. syy. Joku kertoi sinulle kuninkaasta nimeltä Jeesus, joka tahtoi hallita elämääsi. Sinulle kerrottiin, että hän on hyvä. Sinulle kerrottiin, että hän haluaa omistaa sinut kokonaan. Sinulle kerrottiin, että sinun elämäsi loppuu kun päätät ottaa hänet Herraksi. Otit riskin ja hyppäsit uskossa uuteen seikkailuun. Annoit kaiken alttarille. Annoit koko elämäsi elävänä uhrina Jumalalle. Huomasit että pikkuhiljaa aloit muuttua ja sinusta alkoi todellisuudessa tulla kävelevä uusi luomus.

 Niinpä niin, minulle on käynyt molemmilla tavoilla. Voin siis kertoa, että vaikka olisit lähtenyt tälle tielle itsekkäistä syistä, niin voit tahdon valinnan kautta aina muuttaa suuntaa ja muuttua.

 Mutta toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi kokea sitä pettymyksiä täynnä olevaa ulkokultaista uskovana oloa, joka on seurausta siitä, että halutaan pelastaa vain oman nahka tulelta.

 Vinkkini hyvään uskovan elämään on siis tämä: Päätä antaa aivan kaikki Jeesukselle! Silloin tämä uskovana olo toimii!

 

Saisinko nähdä hedelmää?16.3.2012

Uskovina meidän ei ole tarkoitus kulkea katse maahan painuneina  vaan kiinnittää katseemme ylös. Herra Jeesus itse selvisi haasteista maan päällä tekemällä näin. Hänellä ei siis ole tarjota mitään apua ihmisten taisteluihin maantomusta käsin, vaan kaikki apu tulee Herran luota.

Monet uskovat kulkevat tätä elämän tietä pyytäen, että Jumala siunaa heidän päivänsä, työnsä ja koulunsa. He lähtevät kulkemaan ja toivovat, että Jeesus suvaitsisi seurata perässä. Tällainen vaellus on aina voimatonta. Uskonnollisuus antaa sinulle luvan elää voimatonta kristillisyyttä  ja silittää sinua päähän kun kaadut!

Jeesus Kristus ei anna seuraajilleen oikeutta elää voimatonta elämää. Hän ei itseasiassa hyväksy kristillisyyttä, jossa ei ole todellista Isän aikaansaamaa hedelmää. Hän saattaa jopa juurineen kirota paikan, jonka hän havaitsee olevan hedelmätön.

Kun Jeesus johdattaa meitä niin tuloksena on aina hyvää hedelmää. Hän saa sen aikaan niissä, jotka elävät katse kiinnitettynä Häneen ja valitsevat seurata Häntä ilman ehtoja. Tämä hedelmä on täysin yliluonnollinen työ eikä sitä voi inhimillisesti saada aikaan eikä myöskään tuhota.

Joten tarkastellaan meidän elämämme hedelmää ja kysytään rehellisesti itseltämme: mistä hedelmästä minun puuni tunnetaan?