Juhlahetki vai pettymys?26.11.2012

Monille meistä kuukauden kohokohta on palkkapäivä. Vihdoin kaikki aikaiset aamuheräämiset, vaivannäkö, kiire ja stressi palkitaan. Toisille tämä on juhlahetki, toisille  ehkä pettymyksen päivä. Sen määrää mitä olet kuukauden aikana tehnyt.

Jumalan Sana sanoo selvästi, että samoin kuin joka kuussa tulee palkka sen kuun työstä niin samoin ” Jokaisen ihmisen on astuttava Jumalan valtaistuimen eteen ja hänelle maksetaan palkka niistä töistä, hyvistä ja pahoista, joita hän on tässä ajassa tehnyt”.

Tämä palkanmaksu tilanne ei ole sama kuin se tuomio  johon joutuvat ne, joilla ei ole välimiestä Tuomarin edessä. Tämä palkanmaksu kohtaa niitä, jotka ovat valinneet Jeesuksen välimiehekseen Jumalan edessä. Heitä ei voida koskaan tuomita pois Jumalan kasvojen edestä, mutta kaikki heidän tekonsa punnitaan ja koetellaan.

Siellä katsotaan tällaisia asioita: Rakastitko Jeesusta paljon vai vähän, miten käyttäydyit veljiäsi kohtaan, rakastitko totuutta, olitko kuuliainen johtajille, teitkö niitä tekoja, joita Herra antoi sinulle tehtäväksi. Nämä asiat määräävät millainen tulee olemaan sinun tulevaisuutesi ja tehtäväsi halki iankaikkisuuden.

Siksi meitä kehotetaan ennen kaikkea pitämään itsemme puhtaana, ettemme rakastuisi maailmaan vaan pitäisimme katseemme aina Jeesuksessa ja sen lisäksi meidän tulee ahkeroida tehden hyvää toinen toisillemme.

Herätys haikailu26.10.2012

Monet muistelevat haikaillen entisaikojen herätyksiä, pukeutuvat senaikaisiin vaatteisiin muistotilaisuuksissa, käyvät istumassa tietyssä penkissä tai ladossa, jossa Jumala kohtasi jotain herättäjää ja jotkut jopa kokeilevat miltä tuntuu seistä lavalla laatikko päässään.

On hyvä ottaa opiksi historian aikana tapahtuneista Jumalan suurista liikehdinnöistä ja teoista, mutta jos niiden muisteleminen ylittää Jumalan uuden aallon etsimisen, niin silloin jokin on mennyt hieman vinoon. Jumala itse sanoo sanassaan: ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta.”

Paavali oli ymmärtänyt tämän periaatteen. Hän sanoo Filippiläiskirjeessä, että kaiken mikä on takana hän unohtaa ja kurottautuu eteenpäin. Paavalilla oli kieltämättä takanaan ikäviä asioita olihan hän vainonnut Jeesuksen seurakuntaa. Samassa yhteydessä hän kuitenkin luettelee kaikki ne hienot saavutukset, jotka hän päätti myös laittaa selkänsä taakse Jeesuksen tuntemisen tähden. Hän ymmärsi sen, että jos näemme silmiemme edessä vain menneisyyden, niin me emme kurottaudu tulevaisuutta ja Jumalan suuria tekoja kohti.

Jumala on aina menossa eteenpäin, vaikka takanamme olisi kuinka ihana herätyksen ja virvoituksen aika, niin silti edessämme on aina jotain parempaa. Parempaa siksi, että se ei ole menneiden muistelemisen tuomaa nostalgista oloa,  vaan se on sen uuden, tuoreen, raikkaan, ennen kuulumattoman ja näkemättömän Jumalan tuoman herätyksen kokemista.

Jumala haluaa, että tämä sukupolvi kokee väkevän Jumalan herätyksen. Me olemme valmistautumassa siihen hengen vuodatukseen, jonka Jumala haluaa vuodattaa jälleen kerran aivan uudella tavalla kaiken lihan ylle.

 

Rakkaustesti2.10.2012

Jeesus kohtasi Pietarin ylösnousemisensa jälkeen Genesaretin järven rannalla. Hän teki Pietarille rakkaustestin.

Voimme nähdä Evankeliumeista ja Apostolien teoista, että Pietari oli toiminnan ihminen. Hän halusi asioiden menevän eteenpäin, hän halusi olla tekemässä jotain koko ajan.

Jeesus tiesi kuitenkin sen, että jos kaiken tekemisen takana ei ollut syvää rakkautta Jumalaan, niin kaikki se tekeminen olisi aivan turhaa. Paljon puurtamista mitättömän pienen hedelmän takia. Taustalla oleva motivaatio on se mikä saa aikaan hedelmällisyyttä hengelliseen työhön.

Siksi Jeesus kysyi Pietarilta rakastiko Pietari Häntä enemmän kuin muut. Tämä rakkaus ei tulisi olemaan Pietarin kohdalla  helppoa. Se ei olisi vain sanoja. Se tulisi olemaan koko elämän mukaansatempaava valinta. Jos hän todella rakasti Jumalaa, hän omistaisi elämänsä Jumalan asioille, hänen laumansa ruokkimiselle, eikä enää vain omalle kalastusammatilleen. Hän joutuisi menemään paikkoihin, joihin hän ei halunnut mennä. Kaikken tämän motivaationa olisi rakkaus Jeesukseen.

Ennen tätä testiä Pietari oli kumppaneineen kalastanut koko yön ilman saalista. Juuri ennen näitä Jeesuksen esittämiä kysymyksiä, Hän oli käskenyt Pietaria heittämään verkot veneen oikealle puolelle. Kalasaalis oli valtava. Pietari tunnisti kutsujansa siitä hedelmästä, joka seurasi Hänen sanojaan.

Ne, jotka rakastavat Jeesusta eivät siis vain puhu siitä vaan he tekevät mitä Hän käskee. Jos rakastat Jeesusta paljon, niin se saa aikaan automaattisesti paljon hedelmällistä toimintaa. Ilman syvää rakkautta Jeesukseen toimintasi kantaa vain vähän hedelmää. Siksi on hyvin tärkeää oppia rakastamaan Häntä koko sydämestään, koko sielustaan ja kaikella voimallaan.

Järjestyksen Jumala22.8.2012

Seurakunnassa tulee olla Jumalallinen järjestys. Tämä tarkoittaa, että jokaisella dynaamisesti eteenpäin menevällä seurakunnalla tulee olla selkeä johto. Jumala siunaa aina selkeää, Herran pelossa vaeltavaa johtajuutta seurakunnassa.
Kristus on seurakunnan pää  ja Hän asettaa ihmisiä niille paikoille, joille Hän heitä haluaa asettaa.

Kun Jumalan hyvä käsi on jonkun ihmisen yllä, niin se on aivan ilmeistä kaikille. Ilman Jumalan hyvää kättä ihmisen yllä, ei heitä kannata asettaa mihinkään johtajuusasemaan seurakunnassa, vaikka heillä olisi minkälainen raamattukoulukoulutus taustallaan. Sillä jos Jumalan suosio ei ole heidän yllään, niin he eivät kanna Jumalallista hedelmää.

Se järjestys, joka seurakunnissa vallitsee ei ole siis maallinen kärjestys, jossa taitavin ja vahvin nousee korkeimmalle. Seurakunnassa pätee Jeesuksen antama esimerkki: ”Se, joka teistä tahtoo olla suurin, olkoon muiden palvelija.” Ei ole siis väärin haluta olla suuri ja tehdä paljon asioita Jumalan valtakunnassa, mutta se tarkoittaa sitä, että sinä tulet muiden palvelijaksi. Annat Jumalan hyvän käden suositella sinua ja säilytät palvelijan asenteen vaikka olisitkin seurakunnan pastori.

Tämän kaltainen asenne ei jätä tilaa hengelliselle kateudelle seurakunnassa vaan kaikille on yhtälailla mahdollista tyhjentyä omasta ylpeydestään. Meidän kuuluu olla ensin vähässä uskollisia palvelijoita ja nousta palvelemaan muita sen mukaan kun Jumala suosittelee meitä. Näin tapahtui Apostolien aikoina ja näin kuuluu olla myös seurakunnassa tänä päivänä.

Kun tämä järjestys on seurakunnissa, niin Jumalan mielisuosio säilyy meidän yllämme ja Pyhän Hengen läsnäolo lisääntyy päivä päivältä.

Kutsu olemattomia13.7.2012

Room 4:17 … sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.

 
Asioiden julistaminen uskossa on hyvin tärkeä osa uskovan elämää. Voitaisiin sanoa, että ilman sitä on mahdotonta vaeltaa Jeesuksen seuraajana ja tuottaa hyvää hedelmää.
 
Jumala on antanut meille sanat, joilla voimme joko luoda uutta tai tuhota. Kielemme vallassa on paljon asioita. Jumala haluaa, että käytämme kieltämme julistamaan asioita uskossa.
 
Kautta historian uusia Jumalallisia lähteitä, herätyksen uomia, henkilökohtaisia läpimurtoja tai yliluonnollisia asioita on aina edeltänyt uskon julistus Jumalan kansan suussa. Se on saanut liikkeelle asioita hengen maailmassa. Se on saanut taivaan todellisuuden tulemaan näkyvään maailmaan.
 
Jos haluamme tänä aikana saada mitään todellista aikaiseksi Jumalan valtakunnan kannalta täällä maanpäällä, on meidän kutsuttava olemattomia ikään kuin ne jo olisivat. Meidän on puhuttava suustamme asioita, jotka luovat uutta ympärillämme.
 
Meidän tulee tarttua Jumalan lupauksiin, julistaa ne todellisuuteen, seistä niiden päällä ja uskoa niihin. Tämä on se tie, joka meidän eteemme on uskovina asetettu, joten vaeltakaamme siinä.

Viimeinen vaihtoehto?26.6.2012

Raamatussa kerrotaan kuinka fariseukset eivät Jeesuksen aikana tahtoneet taipua siihen suunnitelmaan, joka Jumalalla oli heille. He eivät ensin halunneet alistua Johannes kastajan kastettavaksi ja valmistautua messiaan tuloon. Ja sen jälkeen he eivät nöyrtyneet totuuden edessä, vaikka tunsivat piston sydämessään kun kuulivat Jeesuksen puhuvan.

 Jumala olisi halunnut käyttää heitä olemaan valo pakanoille. Mutta jos Jumala kutsuu ja kukaan ei vastaa, niin lopulta Hänen on otettava se, jonka Hän voi saada. Vaikka se olisi sitten kalastaja tai veronkerääjä.

 Kun Jumala kutsui Aabrahamin lähtemään kohti tuntematonta luvattua maata täysin uskon varassa, niin mistä me voimme olla varmoja, että hän oli Jumalan ensimäinen valinta?  Todennäköisesti hän oli vain ensimäinen, joka suostui.

 Jumalalla on nimittäin suunnitelma ja Hän etsii niitä, jotka toteuttavat sen suunnitelman. Hän laatii ehdot, tavan ja aikataulun. Ihmisen tehtävä on vain suostua siihen.

 Sinä et ehkä ole se ensimäinen ja paras valinta, joka Jumalalla oli. Saatoit jopa olla viimeinen vaihtoehto, mutta ainakin sinä vastasi Hänen hengelleen. Ja Hänen täytyy käyttää niitä, jotka suostuvat käytettäviksi.

Pääsevätkö kaikki perille?31.5.2012

Uskonnollinen maailma tarjoaa meille sellaista kristinuskoa, jossa kaikki, jotka tielle lähtevät, päätyvät perille. Ei väliä mitä valintoja matkan varrella teet, ei väliä aseteilla, ei väliä käytöksellä, perille sinä kuitenkin pääset, jos kerta olet tielle lähtenyt.

Tällainen kerran pelastettu aina pelastettu julistus ei ole raamatullista. Ei ole automaattisesti selvää, että jos lähdemme tälle matkalle, niin vain jotenkin pyörähdämme taivaan portin paremmalle puolelle.

Tällainen julistus poistaa Jumalan pelon kristityiltä. Jumalasta tehdään kaikki asiat hyväksyvä ja salliva, ihmisien oikkujen ja ongelmien mukaan sääntöjään muuttava Jumala.

Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen hän antoi aivan erilaisen kuvan tästä tiestä. Matteuksen evankeliumin luvussa 24 hän tekee täysin selväksi, että niiden välillä, jotka tälle tielle lähtevät tulee olemaan perille pääsijöitä ja niitä, jotka eivät pääse perille.

Jeesuksen kertoma vertaus kymmenestä neitsyestä tekee asian hyvin selväksi kaikille: Jotkut seuraajista pääsevät hääaterialle ja jotkut eivät.

Ne, jotka valvovat ja  pitävät huolen, että öljy ei lopu kesken, tulevat päätymään perille. Meitä kehotetaan Raamatussa juoksemaan juoksumme kestävinä ja pitämään kiinni kruunustamme. Se vaatii hieman jotain muuta kuin passiivista kirkonpenkissä istumista.

Tällainen ajattelu loukkaa uskonnollista maailmaa, mutta se tuo oikeanlaisen Jumalan pelon seurakuntiin ja tekee kristityn vaelluksesta miellekästä. Se tuo aivan uudenlaisen painoarvon valinnoillemme ja  asenteillemme.

Siksipä kehoitan kaikkia uskovia tänä aikana valvomaan!

 

Tee Aabrahamit!7.5.2012

Uskossa vaeltaminen on jatkuvaa eteenpäinmenoa. Jos Herra olisi tullut vuosia sitten luokseni antaen minun pyytää Häneltä mitä tahansa, niin olisin pyytänyt kaikenlaisia siunauksia itseni ylle ja seurakuntamme ylle. Jumala kuitenkin muuttaa meitä ja halujamme. Ja tällä hetkellä kokosydäminen ja ainoa pyyntö, joka minulla pastorina on, on tämä: ”Herra anna läsnäolosi ja kirkkautesi olla aina meidän kanssamme.”

Kuinka tähän pisteeseen pääsee? Ainoa tapa on tehdä niin kuin Aabraham. Lähteä liikkeelle kohti uutta. Jumala kutsui Aabrahamin ja hän lähti seuraamaan Jumalan osoittamaa tietä. Hän lähti kulkemaan Jumalan suunnitelmaa kohden, Luvattua maata kohden. Ja vaikka hän ei tiennyt tarkasti minne se johtaisi, niin hän lähti kuitenkin, kun hän kuuli Jumalan kehotuksen.

Tavalla tai toisella meidän tulee kuulla se Jumalan kehotus ja lähteä matkaan, astua se ensimmäinen askel ja sen jälkeen Jumala alkaa johdattaa. Tällä tiellä täytyy ottaa askeleita ja tehdä tahdon valintoja. Täytyy olla valmis kulkemaan tie aivan loppuun asti, maksoi mitä maksoi tai tuntui miltä tuntui.

Tämä on jumalallista. Tämä on Aabrahamin uskoa. Vaikka hän ei nähnyt kaikkea, niin hän meni askel kerrallaan eteenpäin. Meille ei ole annettu mitään oikotietä onneen, vaan ainoastaan tämä uskon vaellus. Tästä vaelluksesta on takuuna myös samankaltainen hedelmä, kuin oli Aabrahamillakin, lupausten toteutuminen.

Raivataan tilaa Herralle11.4.2012

Miten saada Jumalan läsnäolo seurakuntiin? Miten saada Jumalan ilmestymään kirkkaudessaan meidän keskellemme tässä maassa? Tätä kysymystä monet kysyvät ja mielessään pohtivat.

Jumala ei ole monimutkainen Jumala. Hän on kirjoittanut Sanaansa hyvin selvän ohjeen meille miten toimia. Voimme löytää esimerkkejä ympäri Raamattua siitä millaiseen paikkaan tai tilanteeseen Jumala ilmestyi. Voimme löytää esimerkkejä myös kun katselemme menneitä herätyksiä.

Voimme löytää yhden yhteisen tekijän kaikista tilanteista, joissa Jumala ilmestyy. Se löytyy niin apostoleilla, profeetoilla, Daavidilla, Danielilla kuin herätyksistä kautta historian. Se on hyvin yksinkertainen periaate: ihmiset halusivat Jumalaa enemmän kuin muita asioita ja olivat valmiit odottamaan häntä.

Jumala tulee sinne missä häntä odotetaan. Odottaminen saa aikaan sitä, että me teemme tilaa Jumalalle. Jumala tulee paikkaan, jossa on valmistettu hänelle tilaa. Hän tulee sinne missä odottaminen on saanut aikaan sitä, että ihmiset tekevät parannusta synneistään ja ovat sovinnossa toistensa kanssa. Tällaisessa ilmapiirissä Jumala viihtyy.

Kun Jeesus syntyi, hänelle ei löytynyt tilaa hienossa majatalossa. Hänen piti syntyä tallissa. Kun fariseukset eivät halunneet ottaa vastaan Jumalan valtakunnan evankeliumia, niin Jeesus valitsi kalastajat. Jumala ei ole siis kovin tarkka ulkoisista asioista. Hän on kuitenkin tarkka sydämen tilasta, siitä onko siellä raivattu pois kaikki esteet: kateus, penseys, ylpeys, riitaisuus, anteeksiantamattomuus ja loukkaantumiset.

Jumala siis tulee mihin paikkaan vain, missä hänelle on valmistettu tilaa. Jos me siis haluamme saada enemmän Jumalaa meidän elämäämme, niin meidän tulee seurata sitä tietä, jonka Jumala viitoittaa meille ja, jota ovat seuranneet ihmiset kautta historian aina Raamatun ajoista tähän päivään asti. Silloin voimme olla varmoja siitä, että Jumala ilmestyy meille.

 

Matt 7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

Jumalan odottaminen ei ole passiivista10.4.2012

 

Apostolien teot 1:4 Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.

 

Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän ilmestyi opetuslapsilleen. Hän käski heitä odottamaan Jerusalemista kunnes he saisivat voiman. Jeesus tiesi, että ilman voimaa oli aivan turhaa lähettää heitä yhtään minnekään.

Ihminen ei luonnostaan ole kovin hyvä odottaja. Mutta jos olet ymmärtänyt kuinka hyödytöntä on tehdä mitään ilman Jumalan voimaa ylläsi, niin silloin odottamiseen tulee sisäinen motivaatio. Opetuslapset olivat joutuneet kohtaamaan sen, että he olivat pelkureita itsessään. He tiesivät mitä voisi tapahtua heille, jos he puhuisivat Jeesuksesta. He eivät kuitenkaan voineet kieltää ylösnousemusvoiman todellisuutta.

Odottaminen on hyvin tärkeä osa Jumalan työtä. Se tekee meissä jotain. Valo paljastaa meille meidät itsemme. Alamme nähdä missä tilassa todella olemme. Odottaminen muokkaa meitä. Se tekee meidät riippuvaiseksi Herrasta. Nämä asiat täytyy nähdä ennen kuin Jumala voi todella ilmestyä.

Jotkut ajattelevat, että odottaminen on vain sitä, että olemme passiivisia, teemme mitä meitä huvittaa, emme ajattele Jumalaa tai hänen asioitaan ja sitten Jumala yhtäkkiä tulee paikalle. Tällaisella odottamisella ei kukaan ole koskaan saanut mitään Jumalallista taivaasta maanpäälle. Jos opetuslapset olisivat menneet ja juoksennelleet ympäri Jerusalemia ja Galileaa, niin eivät he olisi kyllä voimaa ylleen saaneet.

Jumalan odottaminen on hyvin aktiivista. Se täyttä meidän mielemme. Se ottaa hallintaan meidän ajankäyttömme. Se on jotain joka tulee jatkuvasti intensiivisemmäksi kun lähestytään Jumalan tuomaa läpimurtoa. Tällainen odottaminen on sitä millä taivaat saadaan auki. Tällainen odottaminen on Raamatun mukaista odottamista.