Uusi voima3.2.2016

Tuntuuko sinusta joskus, että olet aivan tyhjä? Huokaisetko ylöspäin, että olet kuin märkä rätti, jossa ei ole mitään jäljellä? Tuntuuko sisimmässäsi siltä kuin olisit vain yksinkertaisesti kuluttanut kaiken loppuun? Jos vastasit kysymyksiin kyllä, olet oikealla tiellä.

Kristityn uskonvaellukseen kuuluu, että välillä astia tyhjenee aivan kokonaan vanhasta voimasta ja voitelusta. Tämä on välttämätöntä, jotta Jumala voisi laskea meihin uutta tuoretta voitelua. Jos jäljellä olisi vielä vanhaa, niin uusi ja vanha sekoittuisi, ja sitä me emme varmasti halua. Me haluamme sisällemme uuden elävän lähteen, josta kumpuaa raikasta vettä.

Jumala haluaa meidän olevan janoisia ja etsivän häntä jatkuvasti enemmän. Hän haluaa meidän löytävän syvemmän ja läheisemmän suhteen hänen kanssaan. Jumalan tahto on, että uudistumme ja puhdistumme, jotta voimme saada kirkkaamman lähteen.

Vain hengellinen jano saa meidät etsimään uutta parempaa lähdettä. Todellinen jano alkaa vaivata meitä, jos vanha lähteemme kuivuu kokonaan – niin ettei siitä tunnu irtoavan enää pisaraakaan. Jumala tuntee ihmisen luonteen, ja sen vuoksi on armoa, kun hän antaa lähteidemme kuivua. Tällä tavalla hän ikään kuin lähettää meidät etsimään uutta lähdettä. Kun Jumala laittaa meidät liikkeelle etsimään uutta, voimme olla varmoja, että löydämme sen. Hän ei laita meitä matkaan vain huomataksemme, ettei mitään löytynytkään. Tämä ei ole hänen rakkautensa luonteen mukaista.

Voimme siis iloita ja riemuita etsiessämme uutta lähdettä. Tie uudelle lähteelle tarkoittaa meille suurempaa voimaa ja mehukkaampaa hedelmää. Löydettyämme lähteen meidän tulee pysyä lähteellä jatkuvasti. Uusi lähde antaa meille voiman taistella syntiä vastaan. Saamme voiman valita elää puhtaina ja vapaina. Saamme nauttia Jumalan läsnäolon ja kirkkauden virrasta elämässämme. Kun pysymme lähteellä, pian meistä alkaa myös vuotaa yli ulospäin.

Toimittanut Maria Luukkonen

Tahdotko?28.9.2015

Uskovan elämässä ylivoimaisesti tärkein hetki on se, kun hän pelastuu. Tässä erityisessä hetkessä Jumala kirjoittaa hänen nimensä elämän kirjaan. Kaikki hänen syntinsä annetaan anteeksi ja hän saa aloittaa uuden elämän Jumalan kanssa. Uusi uskova siirtyy Jumalan valtakuntaan aivan kokonaan. Nyt hänellä on oikeus lähestyä Isää Jeesuksen veren tähden.

Tästä kaikki kuitenkin vasta alkaa. Jumalan tahto on, että tunnemme Jumalaa ja hänen valtakuntaansa koko ajan enemmän. Emme me vielä tiedä kaikkea siinä hetkessä, kun pelastumme. Oikeastaan Jumalan tunteminen syvenee halki ikuisuuden. Hänessä on niin paljon uutta, että opimme tuntemaan hänestä koko ajan uusia puolia myös taivaassa. Kukaan ei voi kyllästyä Jumalaan tai hänen läsnäoloonsa koskaan.

Tiesitkö, että Jumala on laittanut myös jokaisen uskovan sisälle jotakin ainutlaatuista. Juuri sinussa on jotakin, mitä ei ole kenessäkään toisessa. Kristuksen ruumis on tarkkaan suunniteltu. Kaikilla ei ole sama tehtävä ruumiissa, niin kuin ei ole ihmisruumiissakaan. Silmä ei toimita korvan tehtävää tai käsi jalan tehtävää. Kaikki ovat tyytyväisimpiä silloin, kun saavat olla oikealla paikalla ja tehdä sitä, mitä varten heidät on luotu.

Jumalan tahto on, että jokainen uskova voi kantaa hyvää hedelmää Jumalan valtakuntaan. Me voimme antaa itsemme astioiksi Jumalan käyttöön sellaisina kuin olemme. Jotta voisimme edetä Jumalan tuntemisessa ja kantaa paljon hedelmää hänelle, hän muuttaa ja uudistaa meitä jatkuvasti. Hän ei jätä meitä sellaisiksi kuin olemme. Meidän osuutemme on antaa Pyhälle Hengelle lupa tulla sisällemme ja tehdä hyvää sisäistä työtä meissä. Jumalan valtakunnassa tehdään ensin salaista työtä sisimmässä ja sitten työ tulee näkyviin hyvänä hedelmänä.

Jumala haluaa antaa meille uuden sydämen ja uuden hengen (ks. Hes.11:19-20). Tämä on hänen päämääränsä koko seurakunnalle. Voimme kantaa runsaasti hedelmää, jos meillä on taipuisa sydän ja Jumalan vuodattama uusi henki. Tällöin haluamme tehdä Jumalan tahdon eikä se ole meille liian vaikea toteuttaa. Uusi henki saa aikaan sen, että levitämme sanomaa Jumalan valtakunnasta ja pelastuksesta mielellämme ja innoissamme. Pastorin ei tarvitse käskeä meitä evankelioimaan.

Meidän on hyvä ymmärtää, että sielunvihollinen ei halua meidän muuttuvan, saavan uutta henkeä tai kantavan hedelmää Jumalan valtakuntaan. Eteemme nousee näkymätön muuri silloin, kun haluamme mennä eteenpäin uskossa ja saada uuden hengen Herralta.

Ratkaiseva hetki jokaisen uskovan elämässä on, mitä hän valitsee muurin noustua eteen. Muuri tarkoittaa esimerkiksi ajatuksia: minä en riitä, olen liian heikko, tämä on liian vaikeaa, ei Jumala minua käytä astiana tai minä en kuule Jumalan ääntä. Jumala kuitenkin sanoo meille jokaiselle: murtaudu muurin läpi! Voimme sanoa sielunvihollisen äänelle: vaikene!

Jokainen uskova kykenee murtautumaan muurin läpi, jos hän todella tahtoo. Kyse on siitä, haluatko tavoitella enemmän? Tahdotko mennä uskossa eteenpäin? Haluatko saada Jumalalta uuden hengen ja kantaa runsaasti hedelmää Jumalan valtakuntaan? Tahdotko kuulla Jeesuksen äänen ja seurata häntä? Tahdotko?

Toimittanut Maria Luukkonen

Minustako apostoli?31.5.2015

Monesti ajattelemme olevamme täysin eri sarjaa Raamatun sankareiden kanssa. Painiskelemme arkipäivän haasteiden keskellä selviytyäksemme aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kun joku alkaa puhua meille apostolisessa hengessä elämisestä tässä ajassa, saatamme torjua ajatuksen ajatellen, että tämä ei ole mahdollista minulle.

Raamatussa on paljon rohkaisevia esimerkkejä uskon sankareista, jotka eivät aluksi olleet täynnä uskoa – sankareista puhumattakaan. Jumalan valtakunnassa kaikki alkaa pienestä, mutta voi päättyä johonkin suureen ja mahtavaan, jos uskallamme hypätä virtaan mukaan. Kaikilla uskovilla, jotka haluavat elää apostolisessa hengessä, on sama taistelu uskon ja epäuskon välillä. Tämä taistelu oli Pietarillakin.

Pietari oli juuri todistanut valtavaa ihmettä. (Ks Matt.14:13-33) Jeesus siunasi pienen pojan eväät. Viidestä leivästä ja kahdesta kalasta riitti ruokaa tuhansille ihmisille. Olisi ajatellut Pietarin ja muiden opetuslasten olevan täynnä uskoa tämän jälkeen. Sitten Jeesus käski opetuslapsia menemään edeltä toiselle rannalle. Matkalla nousi kova myrsky ja opetuslapset olivat hädissään. He olivat jo unohtaneet, mitä Jeesus oli juuri tehnyt. Eivätkä he ymmärtäneet, että käskiessään heitä menemään toiselle rannalle Jeesus varmasti huolehtisi, että he pääsevät sinne.

Hetken kuluttua Jeesus käveli heitä vastaan veden päällä. Ensimmäinen opetuslasten mieleen juolahtanut ajatus oli: ”Se on aave” ja he olivat peloissaan. Näin voi käydä meillekin. Kun Jeesus ilmestyy uudella tavalla, me säikähdämme ja lähdemme karkuun. Jeesus kuitenkin ilmaisi itsensä heti ja rauhoitteli opetuslapsia.

Nyt Pietari muisti leipäihmeen ja päätti ottaa uskonaskeleen. Hän sanoi: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla vettä pitkin.” Jokainen ihme vaatii jonkin uskonaskeleen. Niin Pietari lähti kulkemaan veden päällä Jeesusta kohti. Niin kauan kun hänen silmänsä olivat kiinnittyneinä Jeesukseen, hän pysyi pinnalla. Kun hän alkoi katsoa kovaa tuulta ja aaltoja, hän alkoi vajota.

Meidänkin elämässä on ympärillä tuulta ja aaltoja. Ne kuvaavat ympärillämme tapahtuvia asioita. Niitä ei voi poistaa. Vihollinen on erityisen hyvä kääntämään huomiomme olosuhteisiimme tai siihen, mitä toiset meistä sanovat. Hän yrittää uskotella meille, ettei meistä ole mihinkään – ei ainakaan apostolisessa uskossa vaeltamiseen.

Pinnalla pysymiseen on yksinkertainen resepti. Meidän tulee pitää katse tiukasti Jeesuksessa. Niin Pietarilla kuin meilläkin on tässä koetus. Katseemme lipsahtaa helposti lähestyviin aaltoihin. Apostolisessa uskossa ei onneksi ole kyse täydellisestä uskosta vaan rohkeudesta lähteä liikkeelle heikonkin uskon kanssa. Uskolle on annettava mahdollisuus kasvaa matkalla toiselle rannalle. Jeesus pelasti Pietarin aalloista ja on valmis pelastamaan meidätkin, kun huudamme apua. Tällaiset kokemukset vahvistavat uskoamme.

Jeesus muuttui Pietarille eläväksi ja todelliseksi tämän kokemuksen myötä. Sama voi tapahtua meillekin. Pohjimmiltaan voima vaeltaa apostolisessa hengessätulee läheisestä ja luottamuksellisesta suhteesta Jumalaan. Meidän täytyy varmistua koetuksissa, että Jumala on meidän kanssamme. Sitten voimme jättää kaiken – jopa henkemmekin hänen käsiinsä ja kulkea kohti suuria edeltä valmistettuja tekoja.

Toimittanut Maria Luukkonen

Leposija8.1.2015

Jumalan Henki etsii leposijaa. Pyhä Henki ei halua vain liikkua maanpäällä vaan Hän haluaa levätä eri paikoissa, eri seurakunnissa. Jumala ei ole ennalta määrännyt niitä paikkoja, joissa tulee viipymään Henkensä kautta pidempään ja niitä, joissa Hän vain käy muutamassa kokouksessa. Jumala ei katso ihmiseen asettaen toisen toista paremmaksi. Hän valitsee lepopaikakseen minkä tahansa paikan, joka muistuttaa ilmapiiriltään taivasta. Siksi on niin tärkeä vaalia pyhää elämäntapaa niin omassa elämässä yksilönä kuin seurakunnassa.

Mitä hyötyä on siitä, että Herran Henki lepää jossain paikassa verrattuna siihen, että Hän vain vierailee jossain? Ero on ilmapiirissä. Taivaallinen vapautta ja voimaa täynnä oleva ilmapiiri ei silloin riipu kenestäkään yhdestä Herran palvelijasta, vierailevasta puhujasta tai muusikosta. Kuka tahansa puhuu, laulaa tai todistaa on saman voitelun ja voiman alla sellaisessa paikassa, jossa Herran Henki lepää. Voima ei enää ole voiteluna vain harvojen yllä vaan kenen tahansa yllä, joka etsii pyhyyttä. Suurinta Jumalan armoa on se, kun Hän saa osoittaa voimansa tavallisissa vajavaisissa ihmisissä, jotka ovat valinneet turvautua Hänen voimaansa, eivätkä omaansa.

Tämä Pyhän Hengen voiman ilmapiiri tarttuu ja leviää avoimien ihmisten kautta heidän arkeensa. Se jää lepäämään heidän ylleen, jos he eivät murehduta Pyhää Henkeä. Syy siihen, miksi seurakunta on voinut muuttaa yhteiskuntaamme vain vähän viimeisien kymmenien vuosien aikana, on se, että Pyhä Henki on vain vieraillut maassamme aika ajoin. Hän ei ole löytänyt valmistettua leposijaa. Siksi Hän ei ole voinut levätä kansan yllä ja kulkea laajassa mittakaavassa ihmisten mukana heidän arjessaan muuttaen yhteiskuntaa voimansa kautta.

Talon rakentaminen ja valmistaminen vie luonnossakin aikaa. Niin vie myös Herran huoneen, ihmisten, valmistaminen pyhäksi paikaksi kirkkaudelle. Kaikki maailmasta uskoviin tarrautuneet ajattelumallit ja asenteet pitää ensin raivata pois tieltä. Sitten tulee alkaa rakentaminen aina perustuksesta asti.

Valmistamisen tulee olla päämäärätietoista ja kestävää, jotta rakennuksessa ei ole aukkoja. Pyhyys ei tarkoita aina täydellisiä ihmisiä. Se tarkoittaa, että ihmiset ovat taipuisia, nöyriä, avoimia ja ennen kaikkea heidän elämänsä pohjautuu taivaan arvoihin. Kovuus ei kuulu taivaan ilmapiiriin. Totuus taas puolestaan kuuluu. Samoin rohkeus ja alttius palvella Herraa. Näiden asioiden valmistaminen meissä vie aikaa.

On tärkeää valmistaa Herralle tietä. Tämän ylle tulee joka vuosi uudelleen ja uudelleen Jumalan lupaama uusi voima ja voitelu. Me saamme uuden voiman, jos tavoitteemme on epäitsekkäästi viedä eteenpäin Jumalan valtakuntaa maanpäällä.

”Ne, jotka Herraa odottavat saavat uuden voiman” Jes. 40:31

Ilmestys rististä28.5.2014

Kristinuskon voima on risti ja veri. Ne tarkoittavat Jeesuksen kuoleman ja sovituksen kautta tullutta voimaa. Ei siis ihme, että saatana haluaa vesittää juuri ristin merkityksen pois uskon keskipisteestä. Seurakunnissa puhutaan paljon siunauksista ja menestyksestä. Eli siitä, mitä Jumala tekee uskovalle ja mitä uskova voi saada uskonsa hedelmänä. Ei kuitenkaan kuulla puhuttavan ristin voimasta ihmisen elämässä. Tämän seurauksena ei ole monia, jotka ymmärtävät veren voiman ja rakastaisivat Golgatan ristiä. Pääsiäisen tapahtumat tiedetään ulkoa, mutta puute on ilmestyksestä rististä.

Ristintyön muistaminen ei ole uskonnollinen rituaali, jolloin jokaisella uskovalla täytyy olla risti kaulassa, jotta hän olisi tosi kristitty. Tai jokaisessa rukouksessa ja saarnassa täytyisi mainita sana risti tai veri, jotta se olisi todella hengellinen. Ulkoisia rituaaleja noudattamalla risti on monilla uskovilla laitettu kaulaan, mutta ei sydämeen. Ulkoisilla asioilla ei ole puolestaan Jumalan silmissä mitään merkitystä ellei ristin todellisuus ole ihmisen sydämessä.

Mihin risti on hukattu? Ristin sanoma on hullutus maailmalle, mutta niille, jotka pelastuvat se on Jumalan voima, sanotaan Raamatussa. Mitä enemmän maailman mielistelyä tulee sisään seurakuntiin, sitä vähemmän on ilmestystä rististä. Maailman henkeä kantavat sisään uskovat, jotka eivät ole ehkä koskaan tulleet todella kirkkaasti uskoon ja ottaneet vastaan Jeesuksen veren puhdistavaa voimaa. He ovat ehkä vain lipuneet uskoon. Tai he tulivat uskoon ottamalla järjen ratkaisuna vastaan kaikki ne siunaukset, joita Jeesus heille hankki, mutteivät koskaan tehneet täyskäännöstä synneistään ristin juurella. Siksi he linkuttavat hiukan rampoina koko uskonelämänsä ja ihmettelevät miksi lankeavat niin helposti. Sanoma rististä tuntuu tällöin käsittämättömältä, koska se ei tule koskaan vetoamaan järkeen.

Kaikkien syntien tunnustaminen ja kirkas uskoontulo ristin juurella saa aikaan sen, että ihminen rakastaa ristiä ja julistusta Jeesuksen verestä. Kun sisäiset syytökset murtuvat, ja tilalle tulee uskon rohkeus astua Jumalan eteen, niin ihminen on kohdannut ristin sanoman ytimen. Risti ei todellakaan ole enää tyhjänpäiväistä tällaiselle ihmiselle! Tällaiset uskoontulot ovat paras alku uskovan elämälle.

Useat eivät kuitenkaan tule näin uskoon vaan he joutuvat etsimään ilmestyksen rististä uskonvaelluksensa aikana. Juuri tämän takia tarvitaan herätystä seurakunnan keskellä. Silloin tätä Jumalan voimaa, ilmestystä rististä ja verestä julistetaan häpeämättä. Herätyksen ytimessä on aina risti ja veri, mutta painotus voi olla eri näkökulmissa. Herätyksen painotus voi olla siinä, miten Jeesus kantoi ristillä sairaudet. Tai siinä miten risti uudistaa sisimmän. Se voi olla myös ristin tuomassa voittoisassa elämässä tai kuinka Jeesuksen veri pelastaa.

Painotuseroista huolimatta niin uskomattomat kuin uskovatkin tulevat herätyksessä ristin juureen ja tekevät todellista parannusta synneistään tehden täyskäännöksen elämässään. Kun tämä tapahtuu, he eivät ikinä enää häpeä sanomaa rististä ja verestä, vaan vaativat sitä julistettavan seurakunnissa.

 

Mahdollisuus herätykseen13.2.2014

Suomen yllä leijuu tällä hetkellä mahdollisuus herätyksestä. Tämä ei tarkoita, että herätys itsestään selvänä asiana tulee maahamme. Tämä tarkoittaa, että Pyhä Henki etsii nyt paikkoja, joihin Hän voi laskeutua. Niissä paikoissa, seurakunnissa tai yksilön sydämessä, täytyy olla taivaan ilmapiiri. Siihen Pyhä Henki on tottunut. Tämä ei tarkoita, että ihmisten tulee olla täydellisiä. Aina on ollut ja aina tulee olemaan vain yksi täydellinen ihminen ja Hän on Jeesus. Kaikki muut Hänen valtakunnassaan ovat Hänen verensä puhdistamia.

Taivaan ilmapiiri tarkoittaa sitä, että ihmiset vihaavat syntiä eivätkä halua sen asuvan heidän sydämessään tai seurakunnassaan. He eivät vain nyrpistä nenäänsä tai kauhistele nähdessään syntiä vaan he vihaavat sitä palavasti. Tämä pyhä viha saa aikaan toimintaa. Temppeli pitää puhdistaa synnistä. Uskovat ovat Pyhän Hengen temppeleitä. Jos vihaamme syntiä haluamme, että Pyhän Hengen valo tulee ja näyttää meille aivan kaiken sydämessämme ja elämässämme olevan synnin.

Taivaan ilmapiiriä haluavat ihmiset pelkäävät Jumalan läsnäolon menettämistä ja Pyhän Hengen murehduttamista enemmän kuin sitä hetkellistä epämiellyttävää tunnetta, joka parannuksenteosta ja itsensä kohtaamisesta seuraa. Parannuksentekoon kykenevät kaikki ihmiset. Nöyrtyminen tuntuu samalta kaikista. Kaikki, jotka haluavat enemmän Jumalaa elämäänsä, joutuvat tekemään parannusta aika ajoin. Parannuksenteko on oleellinen osa Jumalan läsnäolon lisääntymistä. Se kulkee aina herätyksen edellä.

Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen että, jos maamme uskovat tänä aikana, tekevät totista parannusta ja puhdistautuvat synnistä, niin ehkäpä Jumala löytää leposijan ja laaja herätys rantautuu maahamme. Kaiken sen herätyksen etsinnän takana, jota maassamme on, on surullista nähdä kuinka paljon pidättyväisyyttä ihmisillä on Pyhän Hengen valoa kohtaan. On haluttomuutta antaa Pyhän Hengen tulla ja muuttaa sen mitä me todella olemme.

Pyhä Henki ei tule koskaan väkisin ihmisten sisimpään. Hän ei tule väkisin yhteenkään maahan. Mutta, jos uskovien sydämet ovat avoimia ja halukkaita muutokseen, niin maallamme on mahdollisuus saada herätys.

Kestävyysjuoksu10.12.2013

Kaikki Jeesukseen uskovat uudestisyntyneet kristityt ovat menossa samaan päämäärään. Paavalin mukaan me juoksemme juoksua. Hän kehottaa meitä juoksemaan juoksumme uskollisesti loppuun asti. Paavali ei puhunut pikajuoksusta vaan ehkä jopa 90 vuotta kestävästä maratonista.

Päämäärä on sama, mutta juoksumme voi olla hyvin monenlaista. Olemme joko lyhyen matkan juoksijoita, kestävyysjuoksijoita tai laahustajia. Lyhyen matkan juoksijat starttaavat hyvin. He pitävät meteliä juoksustaan. He ylittävät elämän aitoja nopeampaa kuin muuta. Juoksevat muita edellä kovaa vauhtia. Ainoa ongelma on se, että he suhtautuvat uskoon kuin pikajuoksuun. He juoksevat hetken ja lopettavat sitten. Lannistuvat koska näkevät kuinka paljon vielä on edessä. He eivät ole arvioineet voivatko juosta yhtä nopeasti koko matkan. Maali ei ole jatkuvasti heidän silmiensä edessä.

Laahustajat puolestaan eivät näytä ymmärtävän, että on juoksu menossa. He katselevat ympärilleen. Viettävät pitkän aikaa sitoen kengännauhojaan tai juoden vettä matkan varrella. Jos he kaatuvat, lääkintämiehien on kannettava heidät sivuun hoitoon pitkäksi aikaa. Nämä laahustajat katsovat kaikkea muuta paitsi maaliviivaa ja palkintoa kohti. Heillä ei ole kiire minnekään. Lopultahan se maaliviiva tulee kuitenkin eteen. Miksi tässä täytyy ryhtyä rehkimään juoksemisen eteen? Näin he ajattelevat.

Paavali halusi meidän ymmärtävämme juoksumme oikein. Eniten kunniaa Jumalalle tuo kun olemme uskomme suhteen kestävyysjuoksijoita. Aloitamme juoksumme tavoite heti selkeänä mielessä. Asenteemme on: juoksua ei lopeteta, vaikka mitä tapahtuisi. Me haluamme tuottaa Jumalalle kunniaa olemalla aina innokkaita tekemään Herran työtä. Ymmärrämme että, jotta jaksamme juosta, välillä on otettava vettä. Jos kengännauhat aukeavat, me sidomme ne ja jatkamme heti juoksuamme. Jos kaadumme, me nousemme ylös. Kestävyysjuoksijan asenne auttaa meitä juoksemaan eteenpäin kestävinä ja voittamaan palkinnon.

Asenne ratkaisee tässä juoksussa. Se ohjaa askeleittemme tahtia. Se antaa meille voimaa vaikeana hetkenä. Pyhä Henki sitoutuu oikeaan asenteeseen Kristuksen seuraamista kohtaan. Päämääränä on kuulla Herralta Jeesukselta nämä sanat maaliviivalla: ”Hyvin tehty! Hienosti juostu.”

Siihen et koskaan kyllästy15.10.2013

Ihminen ei ole luonnostaan kovin kärsivällinen ja pitkäjännitteinen. Jos teemme samaa asiaa ja samalla tavalla pitkän aikaa, niin me alamme kyllästyä, puutua ja haluamme vaihtelua. Kyse voi olla työstä, harrastuksesta, ruoasta tai vaikkapa kävelyreitistä. Saatamme hakea lääkettä kyllästymiseemme juhlista, ulkomaan matkoista tai viihteestä. Jokainen kuitenkin tietää, että näihin kaikkiin ihminen myös lopulta kyllästyy. Onko siis olemassa jotain asiaa mihin emme voi koskaan kyllästyä?

Uskovat saattavat puutua jopa Jumalan odottamiseen. He eivät jaksaisi enää rukoilla kun mitään ei näytä tapahtuvan. He eivät jaksaisi enää mennä sunnuntaina seurakuntaan kun mikään elämässä ei tunnu muuttuvan. Joskus hengellinen puutuminen voi tapahtua myös aivan päinvastaisessa tilanteessa. Voimme kyllästyä siihen, että näemme vain ulkoisia ihmeitä ja parantumisia, mutta mitään ei tapahdu sisällämme. Viimeistään sadannen päänsäryn parantuessa silmiemme edessä, alamme puutua ja kaivata erilaisia ihmeitä kuten vaikkapa jalkojen kasvamista tai kuolleiden heräämistä. Onko siis olemassa jotain johon ei voi koskaan kyllästyä?

Kaikesta edellä mainitusta voimme vetää yhden johtopäätöksen: kaikkeen ulkonaiseen ihminen kyllästyy. On olemassa kuitenkin yksi asia, johon ihminen ei voi koskaan kyllästyä. Tämä asia on sisäinen asia, sydämen asia. Raamatussa sanotaan, että ennen kaikkea, varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Into, energia ja elämänilo ja se, ettemme kyllästy seurakuntaan tai Jumalan etsimiseen lähtee yhdestä ainoasta asiasta: Jumalan läsnäolosta. Siitä ei voi koskaan saada tarpeekseen. Siihen ei voi kyllästyä.

Vaikka olisit saanut kokea sitä eilen, haluat kokea sitä tänäänkin. Haluat kokea saman uudelleen ja uudelleen. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus kokea Jumalan läsnäolo. Erityistä tässä on se, että jos olet kohdannut Hänet kerran, haluat kokea Häntä aivan samalla tavoin uudelleen. Saatat sanoa: ”Kohtaa minua niin kuin kohtasit minua silloin…” Joskus Jumalan läsnäolon mukana tulee ulkoisia tuntemuksia kuten naurua, itkua tai vaikka vapinaa. Ydin asia on aina kuitenkin se, kohtaatko Hänen läsnäolonsa sisäisesti vai et.

Jos saat kokea Hänet, niin sinä et kaipaa jatkuvasti uusia ulkoisia asioita tekemään elämästäsi onnellista. Sitä Jeesus tarkoitti sanoessaan naiselle kaivolla: ”Jos sinä juot sitä vettä, jota minä annan, niin sinä et koskaan enää janoa ja tästä vedestä tulee kumpuamaan elämä sinun sisälläsi.”

Voitelu odottaa1.8.2013

Jumalan tahdon mukaista on se, että me jaksamme kestävinä loppuun asti. Jeesus sanoi meille, että se joka pysyisi kestävänä loppuun asti, voittaisi palkinnon. Ihminen on luonnostaan taipuvainen lopettamaan asiat, jos tuloksia ei tule heti. Koska Jumalan tiet ovat korkeammat kuin meidän tiemme, Hän ei aina toimi meidän aikataulussamme ja toivomallamme tavalla. Kun olemme tilanteessa, jossa Jumalan teot eivät ole vielä tulleet näkyviin elämässämme, niin silloin tarvitsemme voitelua Pyhältä Hengeltä, voitelua odottaa. Jos nimittäin jaksamme odottaa Jumalan lupauksia ja Hänen täydellisiä hetkiään niiden toteutumiselle, tulemme aivan varmasti saamaan sen, mitä näemme sydämemme silmillä edessämme.

Kestävyyteen ei tarvita lihaksia tai tahdonlujuutta. Kestävyyteen tarvitaan ennen kaikkea juuri voitelua Pyhältä Hengeltä. Isot asiat eivät koskaan tapahdu sormea napsauttamalla. Aina, kun jotain isoa tapahtuu jossain, joku ihminen tai joukko on odottanut ennen sitä kärsivällisesti ja kauan. Heidän yllään on ollut voitelu odottaa ja rukoilla Jumalalta asian toteutumista. Voitelu saa ihmiset jatkamaan silloinkin kun mitään ei näy.

Millaista on oikeanlainen odottaminen? Se on aktiivista, uskonhenkistä, luottavaista ja päivä päivältä vahvistuvaa odotusta. Saman tyylistä kuin on esimerkiksi joulun tai suuren perhejuhlan odotus. Sinä valmistaudut ja laitat asioita järjestykseen suurta päivää varten. Sinä puhut siitä useasti. Sinulla on ehkä mielessäsi joku mielikuva siitä, miltä asiat tulevat näyttämään, vaikka kaikki lopulta olisikin hieman eri näköistä. Tällainen on aktiivista odotusta.

Voitelu odottaa Jumalaa tähän tapaan lasketaan sinun päällesi taivaasta. Pyhä Henki antaa sinulle uskoa ja kärsivällisyyttä. Daavid ei olisi kyennyt menemään läpi 10:ntä vuotta luolassa ja jatkuvaa pakenemista Saulin vainon takia ellei hänellä olisi ollut voitelua odottaa Herraa. Kaiken sen keskellä hän kykeni sanomaan: ”Odota Herraa sieluni, vielä kiitän Häntä”.

Jumala ei katso henkilöön. Hän antaa sinullekin voitelun odottaa uskossa sitä, minkä Hän on luvannut. Sinun täytyy vain pysyä kiinni voitelun lähteessä, Pyhässä Hengessä ja Hän auttaa sinua eteenpäin niin, että pääset siihen päämäärään, josta Hän on sinulle puhunut.

 

 

27.6.2013

Me tahdomme nähdä CD nyt myynnissä! Voit tilata omasi VHT- sivujemme kautta. Voit  myös tilata sivujemme kautta Valmistakaa Herralle tie- kirjaa. Tilaa itsellesi ja ystävillesi ja ole mukana levittämässä herätyksen ääntä tässä maassa!