Huutavan ääni

Hei,

Hienoa, että olet löytänyt tiesi lukemaan blogiamme. Toivomme näiden tekstien haastavan, nostavan ja rakentavan sinua uskovana. Haluamme olla ääni, joka valmistaa tietä Jumalan ilmestymiselle.

Tämän blogin tarkoitus on tuoda Jumalan perspektiivi elämän eri alueille ja rohkaista meitä kaikkia antamaan itsemme kokonaan Jumalan käyttöön. Haluamme avata ihmisten silmiä profeetallisen hengen ja Jumalan totuuden avulla näkemään mitä Henki sanoo seurakunnalle tänä aikana.

Haluamme, että uskovat voivat nähdä asiat Jumalan kannalta ja näin saada aivan uudenlaisen otteen uskonvaellukseensa. Tahdomme taivutella itseämme ja kaikkia muitakin muokkaamaan koko uskovan vaelluksensa niin, että se miellyttäisi Herraamme Jeesusta.

Rukouksemme on, että Jumalan muuttava voima tekee työtä sinussa, niin kuin se tekee työtä meissäkin ja saamme kaikki olla muuttumassa kirkkaudesta kirkkauteen.

 

Uskon taistelu18.5.2016

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että mielesi täyttää kaikenlaiset sekavat ja negatiiviset ajatukset? Onko mielesi kuin taistelutanner, jossa lentää ajatuksia kuin nuolia sinne tänne? Tuntuuko sinusta siltä, ettet pääse irti ajatuksista, jotka ryöstävät vapautesi, ilosi ja voimasi?

Tämä johtuu siitä, että meillä uskovilla on jatkuva taistelu käynnissä. Me sodimme näkymättömässä maailmassa olevia henkivaltoja vastaan. Suurin taistelu käydään omassa mielessämme. Vihollinen syöttää kaikenlaisia valheita ja pahoja ajatuksia mieleemme ja seuraa vierestä, kuinka tartumme syöttiin. Hän ei pääse ajatusmaailmaamme sisälle, mutta hän tekee johtopäätöksiä reaktioistamme, sanoistamme ja toiminnastamme. Vihollinen oppii nopeasti heikot kohtamme ja hyödyntää niitä surutta taistelussa meitä vastaan.

Meillä ei ole kuitenkaan syytä vaipua masennukseen. Vaikka vihollinen taistelee meitä vastaan, Jumala on meidän puolellamme. Hän on voittanut vihollisen ja antanut meille auktoriteetin voittaa. Me olemme Jumalan sotilaita ja Jumala haluaa meidän vahvistuvan ja kehittyvän sotilaina. Me tulemme väkeviksi ainoastaan sodan keskellä (ks.Hepr.11:34).

Jumala on antanut viholliselle luvan koetella meitä. Kukaan uskova ei pääse taistelua kokonaan pakoon. Jumala ei kuitenkaan jätä meitä yksin taistelemaan eikä hän anna niin suuria koetuksia, ettemme voisi niitä kestää. Välillä saatamme kuitenkin joutua todella kiperiin paikkoihin, joissa näyttää siltä kuin olisimme menettäneet kaiken. Näin kävi monille Raamatun sankareille, mutta kun he uskoivat ja luottivat Jumalaan hädän hetkellä, hän pelasti heidät. He eivät tuhoutuneet. He saivat suuria voittoja. Mekään emme tuhoudu koskaan, ellemme hylkää Jeesusta kokonaan.

Jumalan päämäärä on tehdä meistä sotasankareita. Hän haluaa, että voitamme ja valloitamme uusia alueita hänelle. Hän haluaa meidän kantavan hedelmää. Hän haluaa tehdä meistä voittajia tässä ajassa ja tulevassa. Eräänä päivänä me saamme palkan siitä, millaisia valintoja olemme tehneet tässä ajassa. Meille on annettu väkevä ase käsiimme: uskon rukous. Rukouksella voimme taistella vihollista vastaan ja rukouksella voimme pukea Jumalan koko sota-asun yllemme (ks.Ef.6:10-18). Rukouksella voimme vaikuttaa oman elämämme lisäksi kansakuntiin asti. Mitkä mahdollisuudet!

Toimittanut Maria Luukkonen

Uusi voima3.2.2016

Tuntuuko sinusta joskus, että olet aivan tyhjä? Huokaisetko ylöspäin, että olet kuin märkä rätti, jossa ei ole mitään jäljellä? Tuntuuko sisimmässäsi siltä kuin olisit vain yksinkertaisesti kuluttanut kaiken loppuun? Jos vastasit kysymyksiin kyllä, olet oikealla tiellä.

Kristityn uskonvaellukseen kuuluu, että välillä astia tyhjenee aivan kokonaan vanhasta voimasta ja voitelusta. Tämä on välttämätöntä, jotta Jumala voisi laskea meihin uutta tuoretta voitelua. Jos jäljellä olisi vielä vanhaa, niin uusi ja vanha sekoittuisi, ja sitä me emme varmasti halua. Me haluamme sisällemme uuden elävän lähteen, josta kumpuaa raikasta vettä.

Jumala haluaa meidän olevan janoisia ja etsivän häntä jatkuvasti enemmän. Hän haluaa meidän löytävän syvemmän ja läheisemmän suhteen hänen kanssaan. Jumalan tahto on, että uudistumme ja puhdistumme, jotta voimme saada kirkkaamman lähteen.

Vain hengellinen jano saa meidät etsimään uutta parempaa lähdettä. Todellinen jano alkaa vaivata meitä, jos vanha lähteemme kuivuu kokonaan – niin ettei siitä tunnu irtoavan enää pisaraakaan. Jumala tuntee ihmisen luonteen, ja sen vuoksi on armoa, kun hän antaa lähteidemme kuivua. Tällä tavalla hän ikään kuin lähettää meidät etsimään uutta lähdettä. Kun Jumala laittaa meidät liikkeelle etsimään uutta, voimme olla varmoja, että löydämme sen. Hän ei laita meitä matkaan vain huomataksemme, ettei mitään löytynytkään. Tämä ei ole hänen rakkautensa luonteen mukaista.

Voimme siis iloita ja riemuita etsiessämme uutta lähdettä. Tie uudelle lähteelle tarkoittaa meille suurempaa voimaa ja mehukkaampaa hedelmää. Löydettyämme lähteen meidän tulee pysyä lähteellä jatkuvasti. Uusi lähde antaa meille voiman taistella syntiä vastaan. Saamme voiman valita elää puhtaina ja vapaina. Saamme nauttia Jumalan läsnäolon ja kirkkauden virrasta elämässämme. Kun pysymme lähteellä, pian meistä alkaa myös vuotaa yli ulospäin.

Toimittanut Maria Luukkonen

Rakkauden tähden10.11.2015

Herätys. Kello soi. Nyt on aika nousta. On lähdettävä liikkeelle. Ainakin minun. Olen liian kauan ollut nukuksissa. Olen liian kauan nauttinut mukavasta olostani seurakunnan sisällä, jo pelastuneiden ihmisten keskellä. Kaikki rakastavat perhettään ja ystäviään. Kuka rakastaa niitä, jotka eivät vielä tunne Jumalaa ja kuulu hänen valtakuntaansa? Kenet Jumala lähettää?

Nyt olen rehellinen. Olen odottanut hedelmää maailmasta ja rukoillut satoa hedelmättömyyden tuskassa. Olen toivonut ihmisten löytävän totuuden ja pelastuvan. Mutta minulla ei ole ollut niin suurta hätää sieluista, että olisin lähtenyt osoittamaan ihmisille henkilökohtaisesti, millainen Jumala on ja kuinka paljon hän rakastaa jokaista. Olen rakastanut ihmisiä passiivisesti ja odottanut heidän tulevan minun luokseni.

Jumala on kaikkea muuta kuin passiivinen rakkaudessaan. Hän lähetti ainoan rakkaan poikansa kuolemaan meidän tähtemme, jotta me voisimme pelastua ja saada uuden elämän. Jeesus oli hyvin radikaali rakkaudessaan vaeltaessaan maan päällä. Hän eli jatkuvasti mukavuusvyöhykkeen ulkopuolella. Hän ei antanut ihmisten mielipiteiden vaikuttaa sanoihinsa ja toimintaansa. Hän teki kaiken miellyttääkseen Isäänsä ja pelastaakseen ihmiset.

Raamatussa sanotaan: ”sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös.” (2Kor.5:14-15)

Näyttää siltä, että päädyn kerta toisensa jälkeen saman kysymyksen äärelle: Elänkö itseänivarten vai elänkö Jumalaa varten? Annanko mukavuudenhalun, pelon tai hengellisen kuivuuden ympärilläni pidätellä itseäni? Ovatko nämä vain uusia ilmaisuja itsekkyydelle?

Olen rukoillut useasti: Herra, lähetä minut! Mutta enkö minä jo ole lähetetty?! Jeesushan lähetti minut jo kaikkeen maailmaan. Lähetyskenttä ei siis heti lopu. Mistä voisin aloittaa tämän ihmeellisen ja radikaalin rakkauden sanoman levittämisen? Ihan läheltä.

Yhtäkkiä kesken kiireisen arjen havahduin siihen, kuinka paljon pieniä tekoja voi tehdä tuntemattomille ihmisille aivan yllättäen. Olin rajannut palvelualttiuteni niihin ”normaalin standardin” sisällä oleviin tekoihin kuten oven avaaminen naapurille tai tavaran noukkiminen maasta ohikulkijalle. Mutta tämä ei taida sittenkään riittää.

Rakkauden osoituksia on lukematon määrä, kun pitää silmänsä auki liikkuessaan oman kodin ulkopuolella. Pienellä kekseliäisyydellä rakkautta voi osoittaa tuntemattomille ihmisille hyvin puhuttelevillakin tavoilla, sillä tässä yhteiskunnassa on totuttu ajatukseen: mikään ei ole ilmaista. Jos on jotakin ilmaista, niin sen tarjoajalla on vähintäänkin taka-ajatus.

Jeesus laittoi itsensä likoon ja maksoi kalliin hinnan. Hän osoitti meille rakkautensa ilman taka-ajatuksia. Hän pelasti meidät Isänsä valtakuntaan. Me olemme saaneet maistaa Jumalan rakkautta ja hyvyyttä. Jeesus ei pakota meitä mihinkään. Kuitenkin hänen syvä halunsa on nähdä meidän seuraavan hänen jalanjälkiään. Koskettavan ihmisten kovia sydämiä näyttämällä heille henkilökohtaisesti, millainen meidän Jumalamme on. Rakkauden tähden.

Toimittanut Maria Luukkonen

Tahdotko?28.9.2015

Uskovan elämässä ylivoimaisesti tärkein hetki on se, kun hän pelastuu. Tässä erityisessä hetkessä Jumala kirjoittaa hänen nimensä elämän kirjaan. Kaikki hänen syntinsä annetaan anteeksi ja hän saa aloittaa uuden elämän Jumalan kanssa. Uusi uskova siirtyy Jumalan valtakuntaan aivan kokonaan. Nyt hänellä on oikeus lähestyä Isää Jeesuksen veren tähden.

Tästä kaikki kuitenkin vasta alkaa. Jumalan tahto on, että tunnemme Jumalaa ja hänen valtakuntaansa koko ajan enemmän. Emme me vielä tiedä kaikkea siinä hetkessä, kun pelastumme. Oikeastaan Jumalan tunteminen syvenee halki ikuisuuden. Hänessä on niin paljon uutta, että opimme tuntemaan hänestä koko ajan uusia puolia myös taivaassa. Kukaan ei voi kyllästyä Jumalaan tai hänen läsnäoloonsa koskaan.

Tiesitkö, että Jumala on laittanut myös jokaisen uskovan sisälle jotakin ainutlaatuista. Juuri sinussa on jotakin, mitä ei ole kenessäkään toisessa. Kristuksen ruumis on tarkkaan suunniteltu. Kaikilla ei ole sama tehtävä ruumiissa, niin kuin ei ole ihmisruumiissakaan. Silmä ei toimita korvan tehtävää tai käsi jalan tehtävää. Kaikki ovat tyytyväisimpiä silloin, kun saavat olla oikealla paikalla ja tehdä sitä, mitä varten heidät on luotu.

Jumalan tahto on, että jokainen uskova voi kantaa hyvää hedelmää Jumalan valtakuntaan. Me voimme antaa itsemme astioiksi Jumalan käyttöön sellaisina kuin olemme. Jotta voisimme edetä Jumalan tuntemisessa ja kantaa paljon hedelmää hänelle, hän muuttaa ja uudistaa meitä jatkuvasti. Hän ei jätä meitä sellaisiksi kuin olemme. Meidän osuutemme on antaa Pyhälle Hengelle lupa tulla sisällemme ja tehdä hyvää sisäistä työtä meissä. Jumalan valtakunnassa tehdään ensin salaista työtä sisimmässä ja sitten työ tulee näkyviin hyvänä hedelmänä.

Jumala haluaa antaa meille uuden sydämen ja uuden hengen (ks. Hes.11:19-20). Tämä on hänen päämääränsä koko seurakunnalle. Voimme kantaa runsaasti hedelmää, jos meillä on taipuisa sydän ja Jumalan vuodattama uusi henki. Tällöin haluamme tehdä Jumalan tahdon eikä se ole meille liian vaikea toteuttaa. Uusi henki saa aikaan sen, että levitämme sanomaa Jumalan valtakunnasta ja pelastuksesta mielellämme ja innoissamme. Pastorin ei tarvitse käskeä meitä evankelioimaan.

Meidän on hyvä ymmärtää, että sielunvihollinen ei halua meidän muuttuvan, saavan uutta henkeä tai kantavan hedelmää Jumalan valtakuntaan. Eteemme nousee näkymätön muuri silloin, kun haluamme mennä eteenpäin uskossa ja saada uuden hengen Herralta.

Ratkaiseva hetki jokaisen uskovan elämässä on, mitä hän valitsee muurin noustua eteen. Muuri tarkoittaa esimerkiksi ajatuksia: minä en riitä, olen liian heikko, tämä on liian vaikeaa, ei Jumala minua käytä astiana tai minä en kuule Jumalan ääntä. Jumala kuitenkin sanoo meille jokaiselle: murtaudu muurin läpi! Voimme sanoa sielunvihollisen äänelle: vaikene!

Jokainen uskova kykenee murtautumaan muurin läpi, jos hän todella tahtoo. Kyse on siitä, haluatko tavoitella enemmän? Tahdotko mennä uskossa eteenpäin? Haluatko saada Jumalalta uuden hengen ja kantaa runsaasti hedelmää Jumalan valtakuntaan? Tahdotko kuulla Jeesuksen äänen ja seurata häntä? Tahdotko?

Toimittanut Maria Luukkonen

Uusi ihminen15.9.2015

Tiesitkö, että sisälläsi on uusi ihminen? Tiesitkö, että vanha ihminen on kuollut? Tiesitkö, että Jumala puhuu vain uudelle ihmiselle salaisuuksia? Tiesitkö, että Jumalan voima, viisaus, voitelu ja kaikki aarteet ovat uudessa ihmisessä? Entä tiesitkö, että voit käskeä vanhan ihmisen lähteä lätkimään aina, kun se yrittää häiritä uuden ihmisen elämää?

Jokaisella Jeesukseen uskovalla on sisällään Pyhästä Hengestä syntynyt uusi ihminen (ks.2Kor.5:17). Kuitenkin uskovat kamppailevat synnin kanssa eivätkä näe voittoa kaikilla elämänsä alueilla. Tämä johtuu taistelusta uuden ja vanhan ihmisen välillä. Jos haluamme elää voitokkaina kristittyinä ja omistaa koko perintöosan, meidän tulee vahvistaa uutta ihmistä sisällämme ja käskeä vanhan ihmisen olla hiljaa.

Vanha ihminen hallitsee elämäämme sen vuoksi, että puhumme itsestämme, elämästämme ja tulevaisuudestamme negatiivisia asioita. Usein olemme kuin Mefiboset, Saulin sukulainen, jonka Daavid kutsui kuninkaan pöytään kanssaan. (Ks.2Sam.9) Mefiboset vertasi itseään koiranraatoon, sillä hän oli rampa jaloistaan. Hän ei pystynyt ymmärtämään, miksi kuningas haluaisi istua samassa pöydässä hänen kanssaan. Hänellä ei ollut elämän sanoja suussaan. Hän ajatteli itsestään vanhan ihmisen mukaan vain negatiivisia asioita.

Jumala kutsuu meidät Kuninkaan pöytään kanssaan. Hän on valmis osoittamaan armoa ja laupeutta meille sellaisena kuin olemme. Hän ei katso heikkouksiamme. Hän kuitenkin haluaa, että opimme elämään uuden ihmisen mukaan. Uusi ihminen on täynnä iloa, vapautta ja toivoa. Meidän tulee vain tutustua uuteen ihmiseen sisällämme ja vahvistaa uutta ihmistä.

Uuden ihmisen vahvistaminen on avain voitokkaaseen elämään. Prosessi alkaa siitä, että alamme kiinnittää huomiota ajatuksiimme. Yleensä puhumme ääneen asioita, joita liikkuu mielessämme. Niillä elämän alueilla, joilla olemme tottuneet ajattelemaan negatiivisesti, alammekin julistaa ääneen positiivisesti. Kun jatkamme hyvien asioiden julistamista, pikku hiljaa mielessämme tapahtuu ohjelman muutos aivan kuin tietokoneeseen syötettäisiin uudet ohjelmat ja tiedostot. Huomaamme, että ajatuksemme ja puheemme ovatkin muuttuneet Jumalan sanan mukaisiksi. Suumme täyttyy elämän, uskon ja toivon sanoilla. Tämä prosessi kestää vähän aikaa, mutta Pyhä Henki auttaa meitä koko ajan.

Jos haluat alkaa elämään uuden ihmisen mukaan ja nähdä voittoja elämässäsi, voit aloittaa prosessin tänään. Kaava on hyvin yksinkertainen. Se, mitä ajattelet, sitä puhut. Se, mitä puhut, se sinulle tapahtuu. Voit siis itse vaikuttaa elämäsi suuntaan merkittävästi. Jumala kutsuu meitä Kuninkaan pöytään. Hän ei tuomitse meitä. Miksi siis itse tuomitsisimme itsemme sanoillamme? Aloittakaamme uudenlainen elämä. Mikään ei rajoita meitä saamasta suuria voittoja, kun valitsemme puhua vain elämän sanoja. Vanhalle ihmiselle toteamme vain: sinä olet muuten kuollut.

Toimittanut Maria Luukkonen

 

Voit kuunnella lisää aiheesta:

 

Jospa seurakunta olisi palava12.8.2015

Jokaisen uskovan olisi hyvä aina välillä tehdä itselleen väliaikatarkastus kysymällä itseltään: ”Olenko minä palava?”, ”Tahdonko tuoda elämälläni kunniaa Jumalalle?” ja ”Olenko valmis menettämään maineeni tai uhraamaan henkeni Jeesuksen tähden?”.

Nyt saatat ajatella: tämä kuulostaa aivan liian radikaalilta ja hullulta minulle. Kuningas Daavidilla oli kolme uskollista soturia (Ks. 1 Aik. 11:15-19). Heillä oli sydämessään palava halu toteuttaa kaikki kuninkaan toiveet. He olivat valinneet elää palvellen kuningasta parhaalla mahdollisella tavalla. He eivät välittäneet hinnasta.

Kerran kuningas sanoi: ”Jospa joku toisi minulle juotavaksi vettä kaivosta, joka on Beetlehemin portilla (jae 17)!” Toisin kuin muut 27 soturia, nämä kolme soturia olivat valmistaneet sydämeensä tilaa kuulla kuninkaan toiveet. Daavidin ei tarvinnut kuin vihjaista halustaan ja soturit lähtivät matkaan. Hän olisi voinut käskeä sotureita tuomaan vettä, mutta ei halunnut, sillä veden hakeminen edellytti henkensä uhraamista. Vesi piti nimittäin hakea filistealaisten leirin takaa. Kun kolme soturia toivat Daavidille vettä kaivosta, hän ei halunnut juoda sitä, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle. Nyt hän tiesi, että nämä soturit olivat hänelle uskollisia kuolemaan asti.

Jeesus haluaisi tällaisen seurakunnan. Hän haluaisi palavia uskovia, joiden elämän päämääränä on tuoda kunniaa Jumalalle. Hän haluaisi valtakuntaansa todellisia sotureita, jotka ovat valmiita toteuttamaan kaikki hänen toiveensa rakkauden ja uskollisuuden tähden. Hän haluaisi seurakunnan, joka laittaisi hänen halunsa ykköspaikalle.

Kenenkään ei ole pakko olla palava, mutta vain palavat uskovat voivat todella olla Jumalan kanssa samalla aaltopituudella ja kuulla hänen sydämensä syvimmät toiveet. Vain palavat uskovat voivat tuoda suurta kunniaa Jumalalle, sillä he kykenevät toteuttamaan Jumalan tahdon kaikessa. Vain palavat uskovat haluavat palvella Jumalaa koko sydämestään ja tehdä hullujakin tekoja hyötymättä niistä itse.

Tämä on jokaisen uskovan oma valinta. Humanistinen ajattelumalli sanoo: ”Jos minä en itse hyödy tästä, en tee mitään.” Jumalan valtakunnan soturiajattelumalli sanoo: ”Teen sen Jumalan ja hänen valtakuntansa tähden, vaikka en saisi itse yhtään mitään ja joutuisin uhraamaan itseni”. Kumman ajattelumallin sinä valitset?

Toimittanut Maria Luukkonen

Helluntain ydin22.6.2015

Minkä tehtävän Jeesus antoi seurakunnalle? Kuinka meitä valmistellaan tämän tehtävän toteuttamista varten? Mitä me todella tarvitsemme saattaaksemme Jeesuksen aloittaman palvelutyön päätökseen maan päällä?

Jeesus antoi koko seurakunnalle yhteisen tehtävän. Hän käski meidän viedä sanomaa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta kaikkeen maailmaan. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman valmistautumista.

Jeesus koulutti opetuslapsia maan päällä kolme vuotta. Hän vietti aikaa heidän kanssaan tiiviisti kokoajan. Opetuslapset saivat nähdä Jeesuksen toimintaa aitiopaikalta. Heidän uskonsa kasvoi. Kuitenkin yhtäkkiä Jeesuksen kuolema veti maton opetuslasten jalkojen alta. He olivat pettyneitä. Tähänkö kaikki päättyi? Kolmen päivän kuluttua, kun Jeesus nousi ylös kuolleista, opetuslapset olivat aluksi epäuskoisia. Vasta Jeesuksen ilmestyessä heille rannalla he todella uskoivat Jeesuksen olevan elävä.

Nyt opetuslapsilla oli sanoma. He olivat nähneet omin silmin Jeesuksen kuolevan ristillä ja nousevan ylös kuolleista. Lisäksi he saivat olla paikalla todistamassa loppuhuipennusta, kun Jeesus nousi ylös taivaaseen. Ennen kuin Jeesus lähti opetuslasten luota hän lupasi heille Pyhän Hengen voiman. Heidän tuli odottaa Jerusalemissa kunnes Pyhä Henki tulisi heihin. Sovituksen sanoma oli niin radikaali, että heillä täytyi olla yliluonnollinen voima kantaa sitä.

Helluntaina opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä ja tulella. He saivat voiman ja rohkeuden viedä sanomaa eteenpäin. Heidän uskonsa oli vahvistunut ja kuolemanpelko oli poissa. Mikään ei voisi estää heitä valloittamasta maailmaa Kristukselle. He eivät kuuluneet enää itselleen vaan Jumalalle. Isän suunnitelman toteutua oli nyt siirtynyt Jeesukselta Pyhälle Hengelle apostolien välityksellä.

Koko seurakunta maailmassa on saanut tämän saman tehtävän. Pyhä Henki kouluttaa meitä parhaillaan. Jokainen koetus kasvattaa uskoamme. Jokainen todellinen kohtaaminen elävän Jeesuksen kanssa vahvistaa perustaamme. Meillä on sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta, mikäli olemme ottaneet hänet vastaan henkilökohtaisena pelastajanamme. Mekin tarvitsemme sanoman lisäksi Pyhän Hengen voiman ja rohkeuden, jotta voimme viedä sanoman maan ääriin asti.

Meidän tulee nujertaa kaikki epäusko sydämissämme ja luottaa Jeesukseen. Koko Kristuksen seurakunnan on nyt aika kokoontua yläsaliin odottamaan Pyhän Hengen vuodatusta. Jos opetuslapset saivat voiman korkeudesta helluntaina, me voimme saada sen nyt. Koko seurakunta maailmassa rukoilkoon rukoilemalla uutta helluntaita periksi antamatta. Tehdään yhdessä lupaus Jumalalle, että lähdemme liikkeelle sanoman kanssa heti, kun hän täyttää meidät uudella voimalla.

Toimittanut Maria Luukkonen

Minustako apostoli?31.5.2015

Monesti ajattelemme olevamme täysin eri sarjaa Raamatun sankareiden kanssa. Painiskelemme arkipäivän haasteiden keskellä selviytyäksemme aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kun joku alkaa puhua meille apostolisessa hengessä elämisestä tässä ajassa, saatamme torjua ajatuksen ajatellen, että tämä ei ole mahdollista minulle.

Raamatussa on paljon rohkaisevia esimerkkejä uskon sankareista, jotka eivät aluksi olleet täynnä uskoa – sankareista puhumattakaan. Jumalan valtakunnassa kaikki alkaa pienestä, mutta voi päättyä johonkin suureen ja mahtavaan, jos uskallamme hypätä virtaan mukaan. Kaikilla uskovilla, jotka haluavat elää apostolisessa hengessä, on sama taistelu uskon ja epäuskon välillä. Tämä taistelu oli Pietarillakin.

Pietari oli juuri todistanut valtavaa ihmettä. (Ks Matt.14:13-33) Jeesus siunasi pienen pojan eväät. Viidestä leivästä ja kahdesta kalasta riitti ruokaa tuhansille ihmisille. Olisi ajatellut Pietarin ja muiden opetuslasten olevan täynnä uskoa tämän jälkeen. Sitten Jeesus käski opetuslapsia menemään edeltä toiselle rannalle. Matkalla nousi kova myrsky ja opetuslapset olivat hädissään. He olivat jo unohtaneet, mitä Jeesus oli juuri tehnyt. Eivätkä he ymmärtäneet, että käskiessään heitä menemään toiselle rannalle Jeesus varmasti huolehtisi, että he pääsevät sinne.

Hetken kuluttua Jeesus käveli heitä vastaan veden päällä. Ensimmäinen opetuslasten mieleen juolahtanut ajatus oli: ”Se on aave” ja he olivat peloissaan. Näin voi käydä meillekin. Kun Jeesus ilmestyy uudella tavalla, me säikähdämme ja lähdemme karkuun. Jeesus kuitenkin ilmaisi itsensä heti ja rauhoitteli opetuslapsia.

Nyt Pietari muisti leipäihmeen ja päätti ottaa uskonaskeleen. Hän sanoi: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla vettä pitkin.” Jokainen ihme vaatii jonkin uskonaskeleen. Niin Pietari lähti kulkemaan veden päällä Jeesusta kohti. Niin kauan kun hänen silmänsä olivat kiinnittyneinä Jeesukseen, hän pysyi pinnalla. Kun hän alkoi katsoa kovaa tuulta ja aaltoja, hän alkoi vajota.

Meidänkin elämässä on ympärillä tuulta ja aaltoja. Ne kuvaavat ympärillämme tapahtuvia asioita. Niitä ei voi poistaa. Vihollinen on erityisen hyvä kääntämään huomiomme olosuhteisiimme tai siihen, mitä toiset meistä sanovat. Hän yrittää uskotella meille, ettei meistä ole mihinkään – ei ainakaan apostolisessa uskossa vaeltamiseen.

Pinnalla pysymiseen on yksinkertainen resepti. Meidän tulee pitää katse tiukasti Jeesuksessa. Niin Pietarilla kuin meilläkin on tässä koetus. Katseemme lipsahtaa helposti lähestyviin aaltoihin. Apostolisessa uskossa ei onneksi ole kyse täydellisestä uskosta vaan rohkeudesta lähteä liikkeelle heikonkin uskon kanssa. Uskolle on annettava mahdollisuus kasvaa matkalla toiselle rannalle. Jeesus pelasti Pietarin aalloista ja on valmis pelastamaan meidätkin, kun huudamme apua. Tällaiset kokemukset vahvistavat uskoamme.

Jeesus muuttui Pietarille eläväksi ja todelliseksi tämän kokemuksen myötä. Sama voi tapahtua meillekin. Pohjimmiltaan voima vaeltaa apostolisessa hengessätulee läheisestä ja luottamuksellisesta suhteesta Jumalaan. Meidän täytyy varmistua koetuksissa, että Jumala on meidän kanssamme. Sitten voimme jättää kaiken – jopa henkemmekin hänen käsiinsä ja kulkea kohti suuria edeltä valmistettuja tekoja.

Toimittanut Maria Luukkonen

Hälytysnappi30.4.2015

Protestanttisilla kristityillä on sisäänrakennettu hälytysnappi. Mikä on tämä nappi? Se on “ei saa ansaita”-nappi. Heti kun joku alkaa puhua siitä, mitä voimme tehdä Herralle, miten voimme viedä Jumalan valtakuntaa eteenpäin tai vaikka vain lukea Jumalan Sanaa päivittäin, niin tämä nappi alkaa hälyttää. “Sanotko sinä, että minun täytyisi nyt yrittää ansaita pelastustani? En saa tehdä mitään, etten vahingossa ala ansaita pelastustani.” Tämä ajatus soi hälytyksen tavoin kuulijoiden päässä.

Protestanttisuus perustuu Lutherin opetuksille. Luther sai paljon hyvää aikaan, mutta hänen seurauksenaan protestanttisuuden ytimeen jäi pelko siitä, että yritämme ansaita uskoamme. Uskovia muistutetaan kokous toisensa jälkeen siitä kuinka he eivät voi ansaita uskoaan vaan se on armosta. Suurin osa kuulijoista on kuitenkin jo uskossa eli armosta pelastettuja.

Laaja ongelma uskovien keskellä ei ole se, että he yrittävät ansaita pelastustaan. Vai oletko kenties törmännyt ihmiseen joka sanoo: “Älä häiritse minua, yritän ansaita pelastustani. Lähden ulkomaille lähetystyöhön ansaitakseni pelastukseni. Paastoan neljäkymmentä päivää ansaitakseni pelastukseni.” Et löydä mistään tällaista ihmistä.

Sen sijaan löydät joukoittain uskovia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa Jumalan miellyttäminen tai valtakunnan levittäminen. Aina kun joku alkaa motivoida ja haastaa passiivisia uskovia viemään Jumalan valtakuntaa eteenpäin, alkaa monilla sisäinen hälytysnappi soida.

Evankeliumin totuus on se, että Jeesuksen ristinkuoleman tähden me olemme pelastettuja. Yhtä suuri totuus on myös se, että uskovat on kutsuttu levittämään sanomaa Jeesuksesta kaikkialle. Meidät on kutsuttu julistamaan, rukoilemaan, ylistämään, lukemaan Raamattua, tekemään ihmeitä, näkemään vaivaa, auttamaan, antamaan ja palvelemaan jne. Nämä kaikki asiat ovat merkkejä siitä, että pidämme suhdettamme Jumalaan yllä ja uskomme on aktiivista valtakunnan levittämistä. Tämä on merkki siitä, että olemme elävän Kristuksen ruumiin osa.

Apostolisuus31.3.2015

Jokaisella ihmisellä on tarve olla tärkeä. Haluamme, että meidät muistetaan jostain. Uskovilla tämä halu kohdistuu myös siihen, että voimme olla tärkeitä Jumalalle ja viedä Hänen valtakuntaansa eteenpäin.

Jeesus kutsui opetuslapset seuraamaan Hänen esimerkkiään. Tätä kutsua ei ole kumottu vuosisatojen aikana. Se on edelleen voimassa. “Seuraa minua ja minä teen sinusta ihmisten kalastajan” on edelleen Jeesuksen seuraamisen ydin. Tämä käsky annettiin kaikille uskoville.

Opetuslasten tuli toimia apostolisessa hengessä. Mitä tarkoittaa apostolisuus? Apostoli- nimi oli muun muassa sotilaallinen termi ja tarkoitti henkilöä, joka lähetettiin vihollista vastaan. Jeesus antoi siis voiman opetuslapsille käydä vihollista vastaan. Saman voiman, joka oli Hänen päällään. Tätä voimaa Pietari pystyi antamaan rammalle kerjäläiselle Kauniin portin luona heti, kun oli vastaanottanut Pyhän Hengen. Hän tiesi, että hänellä oli voima. Hän tiesi, että hänellä oli auktoriteetti Jeesuksen nimessä.

Tämä tietäminen ei ollut vain pään tasolla. Hän oli ikään kuin syönyt ilmestyksen asiasta. Se oli hänen sisällään. Siksi hänellä oli myös jotain mitä antaa.

Nykyään seurakunta on mennyt hyvin kauaksi tästä totuudesta, tästä alun apostolisesta hengestä. Olemme kadottaneet Pyhän Hengen voiman, hapuilemme asemaamme ja auktoriteettiämme Kristuksessa, emmekä ole asennoituneet uskoon niin kuin sellaiset, jotka lähetään vihollista vastaan.

On tärkeä saada ilmestys siitä, mitä Jeesus odottaa seurakunnaltaan tänä päivänä. Hän ei tullut maan päälle vain käväisemään ja jättämään jälkeensä joitain eläviä ajatuksia. Hän tuli luomaan ruumiin, joka levittää taivaan todellisuutta maan päälle. Jeesus odottaa tällaisen seurakunnan nousua tänä päivänä.

 

Kuuntele lisää aiheesta täältä: